Laitoin listan jo Kirjainten virrassa -kirjablogini puolelle, mutta koska aion kirjoittaa teatteriesityksistä ja muista kulttuuririenoista nimenomaan tämän blogin puolelle, on luontevaa lisätä tärppilista myös tänne. Samalla tällä jutulla avaan uuden blogini ja opettelen käyttämään uutta kirjoitusalustaa. Olen innokas teatterinystävä, mutta kirjablogini puolelle tulee harvemmin kirjoitettua teatterikokemuksista. Näköpiirissä-blogini paikkaa tätä kirjoittamisen tarvetta ja tuo kaipaamani uuden haasteen kirjoittamiseen. Tai sellaisen olen ainakin itselleni asettanut. Haluan oppia kirjoittamaan myös muista kuin lukukokemuksistani ja samalla jättää itselleni muistoksi sana jos toinenkin niistä kulttuuritapahtumista, teatteriesityksistä, elokuvista, tv-sarjoista, näyttelyistä, joissa käyn. Ja koska kirjabloggaaminen ruokki lukemista, uskon laajemman kulttuuribloggaamisen lisäävän ja laajentavan makuani myös muille osa-alueille.

Syksyn teatteritärppini liittyvät kyllä vahvasti kirjamaailmaan, sillä minua kiinnostaa nähdä lavalla kirjoihin perustuvia dramatisointeja. Samanlaisen listauksen tulen tekemään myöhemmin myös elokuvista.

Lista toivottavasti muistuttaa myös muille teatterinystäville tulevista, mielenkiintoisista näytöksistä ja täältä voin myös itse tarkistaa, minne syksyllä mielin.

Kansallisteatteri

Syyskuun puolen välin tienoilla suurella näyttämöllä saa ensi-iltansa Anton Tšehovin Kirsikkapuisto-komediaan perustuva Mika Myllyahon nelinäytöksinen näytelmä. Esko Salminen, hyvä tarina ja Lavaklubin tuleva teemakeskustelu (17.9. klo 17) saivat minut hankkimaan tähän näytökseen ensimmäisenä liput.

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat on kyllä pakko nähdä, vaikka en ole vielä tarkistanut lipputilannetta. Toivottavasti kaikki eivät ole jo menneet tämän syksyn osalta. Kantaesitys on vasta marraskuun lopulla, joten todennäköisesti esitykset pyörivät vielä ensi vuoden puolella, jos tälle syksylle on vaikeuksia lippuja sopivalle ajankohdalle saada. Myös tämän esityksen tiimoilta järjestetään teemakeskustelu Lavaklubilla (25.11. klo 17), jonne on vapaa pääsy.

Eniten odotan Vuosisadan rakkaustarinat -esitystä. Huomatkaa monikko, sillä Kaisa Korhosen ohjaamassa näytelmässä lavalle tuodaan kolmen sukupolven rakkaustarinat, joiden innoittajana toimivat tietysti Märta Tikkasen teokset. Hänen ja Henrik Tikkasen romaaneissa käyty ”rakkaussota” kiehtoo edelleen niin minua kuin satoja muita. Tännekin on jo liput hankittu!

Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä -romaaniin perustuva dramatisointi kiinnostaa, vaikka en ole Ozin teoksia vielä ehtinyt lukea ollenkaan. Syyskuun alussa pääsisi näytelmän jo näkemään, mutta ehkä pitäisi lukea kirja kuitenkin ensin..?

Miika Nousiaisen Metsäjätistä pidin, mutta en ole vielä ehtinyt katsomaan esitystä. Syksyllä näytelmä pyörisi vielä, joten mahdollisuus nähdä tarina lavalla vielä on. Osaisiko kukaan sitä vahvasti suositella? Pitäisikö se käydä katsomassa?

Kaupunginteatteri

Helmikuussa ensi-iltansa saanut näytelmä Omatunto pyörisi vielä, mutta kävin kyllä katsomassa syksyllä Teatteri Avoimissa ovissa Juhani Ahon oman elämän kolmiodraamaan liittyvän näytelmän Raudanluja rakkaus, joka oli todella hyvä – riittävän hyvä! – joten en ole varma, haluanko nähdä aiheesta vielä lisää. Pitäisikö? Suosituksia?

Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta oli erittäin hyvä lukukokemus, joten täytyyhän tarina nähdä lavallakin. Ja niin mahtava esittelytekstikin: ”Pasi Lampelan seuraava ohjaustyö käsittelee avioeroa,jossa on pohjimmiltaan kyse rakkaudesta”. Syyskuussa ensi-illassa Studio Pasilassa. Sinne siis!

”Kipupiste on näytelmä Ruotsin tunnetuimmasta ja kiistanalaisimmasta vankilateatteriprojektista ja niistä traagisista käänteistä, mihin kaikki lopulta johti.” 

Kipupiste pohjautuu vapaasti Elisabeth Åsbrinkin kirjaan Smärtpunkten. Se kuvaa Ruotsia kuohuttanutta Riksteaternin vankilateatteriprojektia Sju tre, jossa näytelmäkirjailija Lars Norén kirjoitti näytelmän yhdessä kolmen vankilaan tuomitun rikollisen kanssa. Kuulostaa erittäin hyvälle, vähän jännittävällekin, mutta on toistaiseksi varalla, sillä haluan ensin kuulla muiden suosituksia ja lukea arvioita/kritiikkejä näytelmästä. Syyskuussa ensi-illassa Pienellä näyttämöllä.

Boris Pasternakin klassikkoromaani ja yksi maailman rakastetuimmista elokuvista, Tohtori Zivago saa vihdoin ensi-iltansa myös näyttämöllä. Musikaalit ovat aina vähän villi kortti, niin elokuvissa kuin teatterilavalla, joten olen varovaisen kiinnostunut. Lokakuussa ensi-illassa Suurella näyttämöllä.

Teatteri Avoimet ovet

Vala kertoo voimakkaasti kokevasta ja tarkkanäköisestä yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, runoilija Katri Valasta. Olen lukenut ennen blogiaikoja Valan runokokoelman Kaukainen puutarha, josta pidin kovasti, vaikka tunnen runoutta liian huonosti tietääkseni edes kunnolla, mistä pitäisin ja mistä en. Mutta siitä teoksesta pidin, varmasti senkin vuoksi, että luin sen niin hitaasti ja tarkkaavaisesti. Ennen Vala-esitystä pitää siis lukea lisää runoja.

Näytelmä tutuksi -työryhmä esittelee teosta 28.9, 26.10. ja 23.11. tuntia ennen esitystä, joten toivon saavani liput jollekin noista päivistä. Katri Valan maailmaa ja kirjallista tuotantoa avataan teatterin lämpiötiloissa  puolestaan keskiviikkoiltapäivisin klo 14.30–16. 23.10, 13.11. ja 27.11. Yritän ehtiä käymään tekemässä aiheesta blogijutun.

Lokakuussa pääseekin katsomaan Anja Snellmanin Pelon maantiede -romaanin perustuvan dramatisoinnin lavalla. Luvassa on esitys sukupuolesta, pelon kulttuurista ja halusta voittaa ne. Se on samaan aikaan kasvukertomus 1950-luvulta nykypäivään ja toisenlainen sightseeing Helsinkiin, sen kaduille, puistoihin ja parkkihalleihin.

Joulukuun 7. päivä järjestetään teatteritiloissa Eeva-Liisa Manner -ilta ja luvassa on runolaulua, proosaa ja sardanaa.

Ryhmäteatteri

Jäniksen vuosi on Ryhmäteatterin uusi tulkinta Arto Paasilinnan ajattomasta menestysromaanista. Ihan nolottaa myöntää, etten ole romaania lukenut, mutta tarina-aukon voisi paikata katsomosta käsin.

”Jäniksen vuosi on koominen ja koskettava kertomus meistä hurjien muutosten keskellä elävistä nisäkkäistä. Se on tarina luonnon ja ihmisen yhteiselosta maailmassa, jossa ratkaisuja kaivataan yhä enemmän, mutta vaihtoehtoja tuntuu olevan tarjolla yhä vähemmän.”

Q-Teatteri

Syyskuussa ensi-illassa Juha Itkosen Hämeenlinna, ”humoristinen ja karhea näytelmä Helsinkiä pienemmästä kaupungista, jossa ihmiset ihme kyllä elävät elämäänsä enemmän tai vähemmän onnellisina”. Esityksiä on luvassa paljon, joten varmaan saan vielä liput.

Aleksanterin teatteri

Kävin jo loppukeväästä katsomassa Antti Leikaksen romaaniin Melominen perustuvan koomisen näytelmän. Aku Hirviniemi näyttelee yksin ja onnistuu tuomaan kirjan unenhöyryisen maailman lavalle niin että se samalla naurattaa, hirvittää ja koskettaa. Vinkkaan vain teille muillekin, että esitykset jatkuvat syksyllä!

KOM-teatterin esityksiä on syksyllä luvassa vain kiertueella. Kolme sisarta esitetään ainakin Tampereella ja Oulussa. Helsingissä voi ohjelmallisissa maanantai-illoissa käydä kuuntelemassa ainakin Veikko Huovisen tarinoista koostetun esityksen ja Aulikki Oksasen lähestyvän 70-vuotispäivien kunniaksi musiikkiesityksen Oksasen runolauluista.