Savuava pääni

27.2.2019 hoyhen

Kuntosalietiketti

Kaikkea sitä havainnoikin. Niin, sanovat, että salilla ollaan omaa itseä varten. Turha ajatella, mitä muut susta miettivät, veivaat vaan sitä omaa treeniäsi eteenpäin. No juu. Sellaiseen kirjoittamattomaan salietikettiin olen väkisinkin kiinnittänyt huomiota.

Oikeastaan, mitä nuorempi, sen tarkemmin tätä havaintojeni mukaan noudatetaan. Ilmeen tulee olla määrätietoinen ihan koko ajan. Tätä itsevarmaa ilmettä, jossa katse ei harhaile vaan tuijottaa tarkasti eteenpäin, suoraan, korostetaan vartalon liikkeellä. Rivakka askellus, ei vilkuilua sivuille, ei hidastamista saati pysähtymistä. Suorita. Kävele seuraavan laitteen luo tiukka ilme kasvoillasi. Suorita. Jne. Ehkä siinä samalla kävellessään voi vispata sitä sheikkeriä ja ottaa siemauksen, suuuuurieleisesti tietysti. Voihan se olla niinkin, että porukka on oikeasti vaan niin keskittynyttä salilla, ettei muulle ole sijaa. Näyttävät siksi niin tiukkailmeisiltä. Hyvä kai se niinkin. Kuitenkin monesti siinä sarjojen välissä katse viipyilee, pälyilee ja näyttää jotenkin aika aralta. Ihan kuin salaa, kun kukaan ei huomaa. Kun joku katsoo, otetaan ylväs ryhti ja tiukka ilme.

Toinen, jotenkin tosi huvittava juttu liittyy kuntosalien pukuhuoneeseen. Siellä kun on rivissä kymmeniä pukukaappeja, leveydeltään n. 40cm. Siinä kaapin edessä penkillä istuu joku, vieressään ehkä laukku ja juomapullo. Ja voi kamala, ai hirveä, jos jollain on siinä hänen vieressään omat kamansa. Tämän istumassa olleen leidin on tehtävä tilaa, jotta viereiselle kaapille suuntaava mahtuu kamojensa luo. Sitä voivottelun määrää, ”Ai kamala kun mä olen tähän levittäytynyt! Mites mä nyt tällä tavalla, kato nyt kun mä vien niin paljon tilaa. Anteeksi, anteeksi, oi voi voi, voi voi..ai ai…”.

No hei ihminen, naisen takapuolen leveys on arviolta noin, öö… olkoon vaikka 50cm siinä istuessa. Eli edes sun perseesi ei mahtuisi välttämättä siihen oman kaappisi oven levyiselle alueella. Saati sitten, kun laitat siihen vielä viereen repun. Et sä ole levittäytynyt kaikkialle, sä et vie liikaa tilaa! On aika luonnollista, ettei normaalikokoinen tai sitä suurempi ihminen tavaroineen mahdu istumaan alle puolen metrin levyiselle kaistaleelle. Vai saako ensi kerralla sanoa, että juu, kamala kun tosiaan oletkin levittäytynyt. Pitäiskös sun vähän laihduttaa? Siinä samalla voisi hiukan nipistää perskannikasta.

Noin. Tästä tekstistä mahtoi tulla aika angstinen ja kiukkuinen. Ei ollut tarkoitus. Kunhan huvittaa. Shake it babe shake it, antaa hyllyä vaan. Pus.

Kulttuuri Ajattelin tänään

22.2.2019 hoyhen

Tämähän alkaa kivasti

No niin, ihan käy aamusivuista tämä blogi, kuten ajattelin. Öhöm. Jos aamusivujen ajatus on sinulle vieras, tässä tiivistetysti, mistä on kyse:

Aaamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamulla, ihan ekana, mielellään samantien, kun vielä makoilet sängyn pohjalla. Kirjoita, öö, olikos se nyt kolme sivua, sen suuremmin miettimättä. Kirjoita mitä tahansa, älä sensuroi, älä ole kriittinen. Pääasia, että tulee kirjoitettua sivut täyteen. Jos et keksi mitään, kirjoita vaikka ”en keksi mitään, mitään en keksi, pissattaa… ”. Ajatuksena on vain löytää oma ääni kirjoittajana ja varmaan siinä samalla rohkeus ja luovuuskin. Teksteihin ei palata koskaan.

Mä otin ajatuksen tähän blogiin aamusivuista, paitsi etten todellakaan aio kirjoittaa näitä ekana aamulla. Kello on nytkin lähemäpänä iltayhdeksää. Sitäpaitsi annan itseni luvan palata teksteihin myöhemmin. Toivon löytäväni sitä kautta sen oman tyylini ja jos/kun siltä tuntuu, saatan muokata tyyliäni johonkin suuntaan. Oppia ja niin. Idea on vain tuo tajunnanvirta. Olisihan se kivaa ah, jotenkin romanttista kirjoittaa kaunokirjaimin paperille tai edes naputella kirjoituskoneella niin, että paperia pitää aina rivin lopuksi kääntää rullan avulla ylöspäin (vai alas?) . Sitten joku joskus vuosien päästä löytäisi ne, teksteistäni tulisi jostakin kumman syystä oman aikansa ääni. Vain kultturelli sivistyneistö ymmärtäisi tekstejäni. Muut haluaisivat niin tehdä, mutta eivät ymmärtäisi. Jokaisen kirjahyllystä löytyisi kuitenkin mun tekstejäni kirjaksi nidottuna. Se olisi siinä hyllyn etualalla, että sen varmasti vieraat huomaavat. Hups vaan, ihan vahingossa tietysti. Merkkinä syvästä ymmärryksestä, älystä ja ties mistä. Voi hyvin olla, ettei näitä tekstejäkään ihan jokainen ymmärrä, syy saattaa olla kyllä hieman eri… krhm.

Saapa nähdä. Jos mä saisin tällä kertaa kirjoitettua hiukan enemmän. Viimeksi, vuosia sitten perustin blogin. Kun sillä oli lukijoita joku vajaa 200, säikähdin ja lopetin. Että hel*etin pyllysuti, joku voi vaikka tunnistaa mut näistä teksteistä. Enhän mä edes tunne kahtasataa ihmistä, kuka näitä lukee? Apuva! Puolustukseksi sanon kuitenkin, että sen blogin aihe oli arempi ja henkilökohtaisempi.

Nyt mulla olisi paljonkin asioita, joista kirjoittaa. Heti mennään tieltä railakkaasti ojaan blogin idean kanssa. Eihän aamusivujen tekstejä saa kai ennakkoon suunnitella. No hei, mun aamusivut ei olekaan aamusivut, joten tukisanoja mulle muistiin sitä varten, että näistä mulla joskus on ollut jotain sanottavaa:
– kuntosalietiketti (pukukaapit)
– Suorasanaisuus vs. loukkaantuminen vs. itsetunto
– Niska
– Rahan lainaaminen

Oh well, ei niitä nyt niin kauheasti ollutkaan.

Puheenaiheet Ajattelin tänään