Tämähän alkaa kivasti

No niin, ihan käy aamusivuista tämä blogi, kuten ajattelin. Öhöm. Jos aamusivujen ajatus on sinulle vieras, tässä tiivistetysti, mistä on kyse:

Aaamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamulla, ihan ekana, mielellään samantien, kun vielä makoilet sängyn pohjalla. Kirjoita, öö, olikos se nyt kolme sivua, sen suuremmin miettimättä. Kirjoita mitä tahansa, älä sensuroi, älä ole kriittinen. Pääasia, että tulee kirjoitettua sivut täyteen. Jos et keksi mitään, kirjoita vaikka ”en keksi mitään, mitään en keksi, pissattaa… ”. Ajatuksena on vain löytää oma ääni kirjoittajana ja varmaan siinä samalla rohkeus ja luovuuskin. Teksteihin ei palata koskaan. 

Mä otin ajatuksen tähän blogiin aamusivuista, paitsi etten todellakaan aio kirjoittaa näitä ekana aamulla. Kello on nytkin lähemäpänä iltayhdeksää. Sitäpaitsi annan itseni luvan palata teksteihin myöhemmin. Toivon löytäväni sitä kautta sen oman tyylini ja jos/kun siltä tuntuu, saatan muokata tyyliäni johonkin suuntaan. Oppia ja niin. Idea on vain tuo tajunnanvirta.  Olisihan se kivaa ah, jotenkin romanttista kirjoittaa kaunokirjaimin paperille tai edes naputella kirjoituskoneella niin, että paperia pitää aina rivin lopuksi kääntää rullan avulla ylöspäin (vai alas?) . Sitten joku joskus vuosien päästä löytäisi ne, teksteistäni tulisi jostakin kumman syystä oman aikansa ääni. Vain kultturelli sivistyneistö ymmärtäisi tekstejäni. Muut haluaisivat niin tehdä, mutta eivät ymmärtäisi. Jokaisen kirjahyllystä löytyisi kuitenkin mun tekstejäni kirjaksi nidottuna. Se olisi siinä hyllyn etualalla, että sen varmasti vieraat huomaavat. Hups vaan, ihan vahingossa tietysti. Merkkinä syvästä ymmärryksestä, älystä ja ties mistä. Voi hyvin olla, ettei näitä tekstejäkään ihan jokainen ymmärrä, syy saattaa olla kyllä hieman eri… krhm. 

Saapa nähdä. Jos mä saisin tällä kertaa kirjoitettua hiukan enemmän. Viimeksi, vuosia sitten perustin blogin. Kun sillä oli lukijoita joku vajaa 200, säikähdin ja lopetin. Että hel*etin pyllysuti, joku voi vaikka tunnistaa mut näistä teksteistä. Enhän mä edes tunne kahtasataa ihmistä, kuka näitä lukee? Apuva!  Puolustukseksi sanon kuitenkin, että sen blogin aihe oli arempi ja henkilökohtaisempi.

Nyt mulla olisi paljonkin asioita, joista kirjoittaa. Heti mennään tieltä railakkaasti ojaan blogin idean kanssa. Eihän aamusivujen tekstejä saa kai ennakkoon suunnitella. No hei, mun aamusivut ei olekaan aamusivut, joten tukisanoja mulle muistiin sitä varten, että näistä mulla joskus on ollut jotain sanottavaa: 
– kuntosalietiketti (pukukaapit)
– Suorasanaisuus vs. loukkaantuminen vs. itsetunto
– Niska
– Rahan lainaaminen

Oh well, ei niitä nyt niin kauheasti ollutkaan.