Alba de Céspedesin Kielletty päiväkirja

***

Voiko salaisella päiväkirjalla olla vaarallista ja viettelevää voimaa – vai onko se voima jo piilotettu ihmiseen itseensä?

Otava on iloksemme julkaissut kuubalais-italialaisen Alba de Céspedesin klassikkoromaanista Kielletty päiväkirja uuden painoksen. Vaikka teos on alkujaan julkaistu 1950-luvulla sekä italiaksi että suomeksi, on siinä kuvattu hätkähdyttävän tunnistettavia tunteita ja tilanteita.

Kuka kirjoittaa?

Valeria on perheenäiti, jonka tuttuihin uomiin jähmettyneessä elämässä tapahtuu käännekohta, kun hän ostaa päiväkirjan ja alkaa kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Valeria tuntee kirjoittamisesta voimakasta syyllisyyttä. Kirjoittaminen on hänestä itsekästä, vaikka merkinnöistä käy ilmi, miten paljon hän on jo uhrannut perheensä vuoksi. Valeria piilottelee päiväkirjaa, ja potee huonoa omaatuntoa siitä miten kirjoittaminen sykkii pitkin päivää hänen mielessään, siitä miten malttamattomana hän odottaakaan aina seuraavaa hetkeä, jolloin pääsee rauhoittumaan päiväkirjan ääreen. Valerian perheeseen kuuluu mies Michele ja jo aikuisuuden kynnyksellä tasapainottelevat lapset Mirella ja Riccardo. Heiltä hän salaa päiväkirjan.

En olisi koskaan uskonut, että mitään siitä, mitä minulle tapahtuu päivän mittaan, kannattaisi panna muistiin. Elämäni on aina tuntunut mielestäni mitättömältä, eikä siinä ole ollut mitään merkittäviä tapahtumia paitsi naimisiinmeno ja lasten syntymät. Mutta siitä lähtien, kun aivan sattumalta aloin pitää päiväkirjaa, olen alkanut huomata, että yksittäinen sana tai äänensävy voivat olla yhtä tärkeitä, jopa tärkeämpiäkin, kuin ne asiat, joita olemme tottuneet pitämään merkityksellisinä. (35)

Päiväkirja avaa silmät

Valeria on (ehkäpä aikalaisilleen ominaiseen tapaan) puheissaan pidättyväinen ihminen. Siksi hän tuntee joukon yllättäviä tuntemuksia, kun kirjoittaessaan hän rohkenee sanoa, mitä on todella mieltä ja mikä päivän tapahtumista tai keskusteluista jäi askarruttamaan hänen mieltään. Päiväkirja avaa silmät: Valeria havahtuu huomaamaan millaisia pettymyksiä ja ristiriitoja hänen elämässään on ollut.

Valeria pohtii päiväkirjassaan arkisten asioiden lisäksi menneiden sotien vaikutuksia, perheen tiukkaa taloudellista tilannetta ja erinäisiä pyrkimyksiä parantaa sitä sekä perhe- ja ihmissuhteiden kiemuroita. Ihmissuhteiden kuvaus teoksessa onkin vahvaa, sydämeenkäypää. De Céspedes osaa kuvata herkästi ja tarkasti ihmisten välillä tapahtuvaa hienovaraisesti näkyvää yhteisymmärrystä, keskusteluissa väärinkäsityksiä aiheuttavia minimaalisia nyrjähdyksiä ja ihmisen sisäistä, murehtivaa puhetta. Myös kuvaus siitä, mitä ajan kanssa on tullut puolisoiden väliin – jäähtyvää tilaa, mietteisiin vaipuvia hetkiä, mykkyyttä ja ärtymystä – on uskottavaa, surettavaa. Kirjassa on paljon toisteisuutta, uudelleen ja uudelleen samojen asioiden vatvontaa, päiväkirjalle ominaiseen tapaan. Valeria tuskailee ja märehtii lastensa aikuisuuden kynnyksellä rimpuilua, miehensä ajautumista kauemmas hänestä ja hänen itsensä toimintaa sekä kotona että toimessa.

On kummallista, että vaikka sisäinen elämämme on meille jokaiselle tärkein, meidän täytyy elää niin kuin emme tietäisi siitä mitään ja yrittää näyttää aivan epäinhimillisen varmoilta. (214)

Miellyttämiseen taipuvaisen hiljainen kapina

Kielletty päiväkirja on kirja naisen asemasta 50-luvun Italiassa, siinä tapahtuvista murroksista ja hiljaisesta, mutta yhtä kaikki hämmentävästä kapinasta naiselle asetettuja odotuksia vastaan. Valeria huomaa muun muassa kaipaavansa omaa tilaa, ikiomaa huonetta, jossa hän saisi tehdä asioita aivan yksin. Kirjassa kuvataan hänen uhrautuvuuttaan, miten hän asettaa perheensä jäsenet aina itsensä edelle, käy heidän vuokseen töissä, siivoaa, valmistaa ruokaa – ja silti potee syyllisyyttä varastaessaan hätäisiä, salaisia hetkiä päiväkirjan parissa. Syyllisyys ottaa päiväkirjan muodon, ja ennen pitkää Valeria näkee päiväkirjan kaiken pahan alkuna ja juurena.

Tämän kirjan ansiosta totesin, että päiväkirjamuoto on todella toimiva romaanissa, se tulee ihanan lähelle, katsoo tarkkaavaisin silmin, kuitenkin inhimillisin tuntemuksin, niin että joka kirjauksessa on vahva pyrkimys ymmärtää itsensä salattua ja syvintä olemusta.

Tykkäsin kirjasta kovasti ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi myös muille, joita kiinnostaa kehittyvien ihmissuhteiden ja arkisten sattumusten tarkastelu, jopa vatvovaan tyyliin.

Kirjablogeissa myös Leena on kirjoittanut Kielletystä päiväkirjasta. :)

280 s. | Otava, 2022 | Kannen suunnittelu Mirjami Marttila | Arvostelukappale saatu kustantajalta | Alkuperäisteos Quaderno Proibito ilmestyi 1952, josta ensimmäinen suomennos 1956