Millaista työtä tekisit, jos voisit tehdä mitä tahansa?

Mistä nautit? Millaista on kaunis työ? Minkä toivoisit muuttuvan työelämässä tai suhtautumisessa työhön? Millaista työtä tekisit, jos saisit tehdä juuri sitä mitä haluat, ilman rajoja tai huolta tuloista?

Kysymykset on esitetty Etsitkö töitä? -nykytaideteoksessa keväällä 2020. Siinä etsittiin ihmisiä kahden kuukauden apurahajaksolle tekemään mitä tahansa työtä, mitä ikinä he haluaisivatkaan. Hakijoita oli 2574. Poesian julkaisema Etsitkö töitä? -kirja kokoaa hakemuksiin kirjoitettuja vastauksia yhteen ja piirtää siten vaihtoehtoisen (työ)elämän ääriviivat, avaa ikkunan ihmisten syvimpiin haaveisiin ja työn käsitteen uudelleen määrittelyyn.

Miltä työn tai työelämän tulevaisuus näyttää?

Toiveeni on, että työ tulee vähenemään ja ihmisten ansiot pienenemään. Toivon, että se vähentää haitallista kuluttamista ja siten hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

Massiivinen kirja on massiivinen myös sanomaltaan. Monilla hakijoista tuntui olevan ristiriita sen välillä mistä he nauttivat, mitä haluavat tehdä ja mitä työtä he todellisuudessa tekevät. Hakemuksen lähettäneet ihmiset elättelivät toivoa työelämästä, joka ei stressaisi, ahdistaisi, painostaisi, asettaisi paremmuusjärjestykseen tai tekisi rahasta tärkeintä prioriteettia. Mitä jos työ voisi olla itse määriteltyä? Olisiko se silloin nautinnollisempaa? Mitä jos työtä voisi tehdä omista lähtökohdista käsin, vailla ulkoapäin tulevaa painostusta tulokseen tai tehokkuuteen? Tai, mitä jos työtä ei olisi ollenkaan sellaisena kuin käsitteen nyt tunnemme?

Toivon, että vapaa-aika lisääntyy ja ihmiset käyttävät sen johonkin muuhun kuin kuluttamiseen. Olisi kiinnostavaa nähdä, synnyttäisikö lisääntynyt vapaa-aika inspiraatiota tuottaa esim. energiaa ja ruokaa innovatiivisilla ratkaisuilla.

Monet kirjassa esitetyt ajatukset puhuttelivat, kuiskailen varsin usein itsekin ilmoille samoja toiveita. Uskon siihen, että jos työtä tehtäisiin vähemmän, jos koko talous- ja yhteiskuntajärjestelmämme olisi toisenlainen, ja varsinkin jos kaiken takana ei olisi jatkuvan kasvun sekä voittojen tavoittelu, olisi maailmassa enemmän solidaarisuutta, tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä, auttavia käsiä ja välittämistä.

Kirja piirtää kuvaa ihmisistä, joiden haaveet eivät liity voittoihin tai talouden kasvuun, vaan auttamiseen ja luovaan tekemiseen. Toiveiden ja haavekuvien pintaa raapii säröille minuun leviävä epätoivo. Valitettavasti ajatus maailman vauhdin hidastumisesta tuntuu absurdilta. Vaikka on ilmastokriisi, vaikka on sotia, vaikka on pandemia, silti kapitalismi vaikuttaa joka puolella luontoa ja ihmisiä tuhoten. Muuttuuko maailma – ja täten myös työelämä – vasta pakon edessä?

Yksi syy siihen, että teemme niin paljon työtä, on juuri se, ettemme osaa pysähtyä, että pidämme itseämme liikkeellä, ettemme uskalla pysähtyä.

***

Minun työni – mitä se olisi?

Talkkari. Kalliomaalauksien etsijä. Hyönteiskeitaiden suunnittelija. Kyläluuta. Shamaani. Naapurileipuri. Saunahaitaristi. Omavaraiskasvityyppi. Laavutarkastaja. Muistojenkerääjä. Kauppamummojen jututtaja. Koti-isä. Sammalten silittäjä. Kävelijä. Moderni kirkonkellonsoittaja. Roskien kerääjä.

Kirjaa lukiessani pohdin, onko niin että nykyisellään työelämä ei ruoki luovuutta, pikemminkin tappaa sen kiireellään ja paineillaan? Onko nykypäivän työelämä vähentänyt ihmisten välistä avunantoa, kun siitäkin on tehty kannattavaa ja kasvuun tähtäävää liiketoimintaa? Monet apurahajaksolle hakeneet unelmoivat muiden ihmisten, luonnon tai eläinten auttamisesta. Kun työ vie ihmisestä suurimmat mehut ja leijonanosan energiasta, auttamisesta ja luovasta, kiireettömyyttä vaativasta tekemisestä täytyy vain haaveilla.

Luova tekeminen on muodostunut minulle korostetun tärkeäksi asiaksi viime vuosien aikana. Se saa minut jaksamaan. Se antaa iloa. Se rentouttaa. Se ei ole haitallista kenellekään. Haluaisin käyttää enemmän aikaa mielikuvitusta hyödyntävään sekä ruokkivaan tekemiseen, fiktion kirjoittamiseen, leikkiin ja kokeilemiseen. Etsitkö töitä? -kirjaa kahlatessani tajusin, etten ole ainoa.

Näitä asioita hakijat mainitsivat, kun heiltä kysyttiin hakulomakkeella mitä he tekisivät apurahan rahoittamana:

Ei-mitään. Hiljaisuus. Luonnonsuojelu. Kerätä. Ikäihmisten auttaminen. Hoiva. Dokumentointi. Apu. Kirjoittaminen. Viljely. Ruoka. Tarinat. Rakentaminen. Omavaraisuus. Taidetta. Kirjoittaa kirjeitä ja asua saarella.

Mietiskelemään ajava aihe – työ

Tästä blogitekstistä piti tulla pohdiskeleva, aihetta ja yhteiskuntaamme kriittisesti analysoiva teksti. Mutta. Olen pantannut kirjasta kirjoittamista pitkään. Sen lukeminenkin kesti pitkään, monta kuukautta. Kirja sisältöineen ruokki samaa pohdintaa, jota tein myös Monni Himarin teoksen äärellä. Tein havainnon. Minulla on tämän aiheen äärellä paha olla, se vetää hiljaiseksi ja mietteliääksi. Siksi jaankin lopuksi vain muutaman erityisen koskettavan katkelman kirjasta ja kannustan jokaista tutustumaan teokseen:

”Tekisin töitä omassa mielessäni, ideoiden, unelmoiden, kalastaen tai luontoa tarkkaillen. Mihin mieleni vaeltaisikaan ja mitä se saisi aikaan jos se saisi hetken olla vapaa nyky-yhteiskunnan jatkuvasta kärrynpyörästä? En tarkkaan tiedä, mitä työlläni saisin aikaan, ja se kiehtookin kaikkein eniten. Työn ansioitani ei voi välttämättä mitata rahallisesti, mutta mielestäni se ei ole oikea mittari. Henkinen kasvu ja oivallukset ovat merkittävämpiä mittareita.” 

&

”Olen runoilija. Minun työni on runoilla. Minun työni on kulkea luonnossa ja kaupungeissa, istua kallioilla ja rantakivillä, junissa ja katukahviloissa. Katsella ihmisiä, kuunnella lintuja. Ajatella. Olla ajattelematta. Odottaa sanoja, jotka saavat joskus muodon ja jotka joskus livahtavat. Katsoa tyhjää vihkoa, yrittää palauttaa ja kaivautua paperin läpi. Unohtaa kyynisyys ja tietäminen ja samalla muistaa se. Olla läsnä ja kaukana. Ajaa pyörällä halki kesäisen maiseman ja antaa tuulen pyörittää sanat pois jonnekin kauas. Palata ja löytää ne ja katsoa maailmaa niiden läpi.

Mutta en halua tehdä tätä työtä kenenkään muun ehdoilla. En halua kirjoittaa miettien sitä, minkälaista tekstiä halutaan lukea. En halua olkapäälle kiipeävää painetta eteenpäin menemisestä ja seuraavalle tasolle nousemisesta. Enkä halua työvoimaviraston hyvää tarkoittavaa henkilökuntaa määrittämään tekemisieni oikeutusta. 

Haluan vapauden.”

&

”Tahtoisin perustaa kaikille yhteisen, turvallisen ja vegaanisen tilan (kahvilan?), jossa voisimme kohdata toisemme ilman lokerointia, odotuksia, rahan valtaa ja eriarvoisuutta. Tilassa olisi mahdollisuus taiteelle, keskusteluille ja yhdessäololle turvallisesti ja kaikkia kunnioittavasti.”

Täältä näet työhön valikoituneet hakijat (valitut arvottiin), ja sen mitä he lopulta tekivät.

Etsitkö töitä? on inspiroiva, innoittava, työtä, (työ)elämää ja yhteiskuntajärjestystämme raikkaalla tavalla kyseenalaistava teos, jonka lukemista suosittelen jokaiselle, joka on elämänsä aikana tehnyt työtä. Kirjamuotoisen dokumentin ovat toimittaneet Juhani Haukka ja Lauri Antti Mattila.

480 s. | Osuuskunta Poesia, 2021 | Kannen suunnittelu Pauliina Nykänen | Kirjastolaina