Museoiden yö 2022 sai hymyn huulille

Lauantaina 21.5. oli Museoiden yö Tampereella. Tapahtuma sai mielen ja ruumiin ilakoimaan: puhutteleva taide, oheistapahtumat ja kaunis ilta tekivät terää. Tapahtumassa oli mukana Tampereella 17 eri kohdetta Muumimuseosta Lenin-museoon, Vapriikista Museo Milavidaan, Tampereen taidemuseosta Tallipihaan ja Työväenmuseo Werstaasta Sara Hildénin taidemuseoon.

Tampereen lisäksi tapahtumaa vietettiin tänä vuonna muuallakin Suomessa, ainakin Turussa, Varkaudessa, Lappeenrannassa ja Porissa. Vain 12 euroa maksavalla lipulla sai käydä niin monessa museossa kuin ehti ja halusi, ja tapahtuman nimen mukaisesti monet museot olivat auki klo 24 asti, osa sulkeutui hieman aiemmin kymmeneltä. En oikeastaan itse voi edes sanoa viettäneeni Museoiden yötä, koska lähdin kotiin jo yhdeksän aikaan illalla, väsymyksestä antaumuksella haukotellen.

***

Mistä Museoiden yö on lähtöisin?

Tapahtuma jatkaa keskieurooppalaisten tapahtumien La Nuit des Musées ja Lange Nacht der Museen perinnettä. Tapahtumaa on Euroopassa järjestetty jo 18 vuotta, ja alkunsa se sai 1997 Berliinissä, niin sanotulla Museum Islandilla. Ranska kulttuurimaana innostui tapahtumasta ja siellä tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1999 nimellä Printemps des Musées, eli museoiden kevät.Vuonna 2001 jo 39 maata Euroopassa järjesti oman versionsa tapahtumasta.

Vuonna 2005 Ranskassa tapahtumasta tuli yöllä järjestettävä – muut maat seurasivat pian perässä. Tapahtuman järjestämistä ilta- ja yöaikaan on perusteltu sillä, että silloin aistimme ovat erityisen herkkinä, museot tuntuvat ilta-aikaan intiimimmiltä tiloilta ja päivän viimeisillä tunneilla valokin on erilainen, mikä vaikuttaa myös taideteosten ulkoasuun, niistä voi tulla rauhoittavia tai jopa häiritseviä. Tapahtumalla on haluttu saavuttaa työssäkäyvän toimistokansan lisäksi ihmisryhmä nimeltään yökukkujat, joiksi mielletään etenkin nuoremmat sukupolvet. Tapahtuman avulla on haluttu myös antaa näkyvyyttä pienemmille museoille, jotka eivät löydy turistioppaiden top-listojen kärjestä.

Sekä Euroopassa että Suomessa tapahtumaan sisältyy paljon oheisia, pienempiä tempauksia museoiden näyttelyiden lisäksi. Esimerkiksi tämän vuoden tapahtumassa Tampereella oli ohjattujen näyttelykierrosten lisäksi keskustelutapahtumia, rauhanrunojen rustaamista, katutaiteen maalaamista, livemusiikkia, kirppispöytiä parissakin eri paikassa, lapsille suunnattua ohjelmaa ja rintamerkkipaja.

***

***

Pysäyttäviä teoksia Tampereen taidemuseossa

Halusin erityisesti ehtiä illan aikana Tampereen taidemuseoon, jossa oli vielä 22.5. asti käynnissä Illuusio-näyttely sekä Liisa Hietasen Käänteissä. Illuusio koostui monen eri taiteilijan teoksista, ne olivat muun muassa erilaisia installaatioita, mediataideteoksia, veistoksia. Näyttely oli ensimmäisiä laajoja interaktiivisen tilataiteen näyttelyitä Suomessa.

Mielenkiintoisia näkyjä olivat esimerkiksi Petri Eskelisen teokset. Teos nimeltään Halaamisen mekaniikkaa sai erään museokävijän tokaisemaan ”tuo olisi toiminut korona-ajan halauksena”. (Miten ihanaa muuten on puhua korona-ajasta jo vähän kuin menneessä aikamuodossa?) Laitteeseen oli tukeuduttava, aivan kuten halaukseenkin, jossa siitä sai puristuksen ympärilleen.

***

***

Myös Jaana Partasen interaktiivinen mediateos Matrix Layer jäi mieleen, se sai minut – ja monet muutkin museokävijät – levittelemään käsiä, loikkimaan, tanssahtelemaan ja pyörähtelemään näyttelytilassa. Kuva ja efektit seinillä muuttuivat kävijöiden liikkeen mukaan, niin että seinille piirtyvä lopputulos oli uniikki jokaiselle näyttelyvieraalle. Teos sai katsomaan ympäröivää tilaa tarkemmalla katseella, avoimen ihmettelevällä asenteella.

Hämeenkyröläisen Liisa Hietasen virkatut ja neulotut teokset olivat ottaneet taidemuseon kellarin haltuunsa. Ne saivat tämän museokävijän ihastelemaan ääneen. Lempparikseni teoksista osoittautui Sirpa (2012) ja Sirpan kameraan virkatut kameranruudut. Miten mainio idea! Alla olevissa kuvissa näkyy teokset Suvi (2022) ja Vapaa / Vacant (2011).

***

***

Työväenmuseo Werstas

Työväenmuseo Werstas Finlaysonin alueella veti minua erityisesti puoleensa Museoiden yössä. Syy siihen oli yksinkertainen: kirjaltaja Esa Multanen oli paikalla näyttämässä miten vanhat painokoneet toimivat. Koneen pyöritystä oli lumoavaa katsella. Laitteen rytmikkäässä kolinassa en voinut olla miettimättä tekniikan kehitystä. Kohteen verrokiksi olisi varsin kiinnostavaa päästä näkemään millaisia painokoneet ovat nykyisin. Joskus vuosia sitten olen vieraillut pienessä painotalossa, jonka työntekijä ystäväni isä oli pitkään ennen eläköitymistään.

***

***

Lopuksi piipahdimme vielä Tallipihalle, kiersimme ihanat pienissä puutaloissa sijaitsevat putiikit ja nautimme pullot Laitilan limonaadia. Tapahtuman tunnelma oli kaikin puolin ihana. Museoissa oli kävijöitä vauvasta vanhukseen, ja kaikissa vierailemissamme paikoissa kiinnitin huomiota siihen, että ihmiset hymyilivät ja vaikuttivat todella nauttivan taiteen tutkimisesta keväisessä illassa.

***

***

Tämän kokemuksen kannustamana laitan ehdottomasti Museoiden yön ensi vuonnakin kalenteriin! Oletko sinä käynyt Museoiden yössä?

Lue lisää Museoiden yöstä täältä ja täältä.

kulttuuri museot-ja-nayttelyt tapahtumat-ja-juhlat suosittelen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *