Her ja Hiljainen Kostaja
Perjantai oli leffapäivä! Sijoitin takapuoleni kahden ystävätakapuolen seurassa Tennispalatsin punaisiin penkkeihin ystävänpäivän kunniaksi. Leffaksi oli valikoitunut Her. Hauska, hämmentävä ja mielenkiintoinen leffa. Osuvaa kuvausta rakastumisen mielettömyydestä, parisuhteesta, jätetyksi tulemisesta ja itsensä (uudelleen) löytämisestä. Siis osuvaa kuvausta, jos ei oteta huomioon sitä seikkaa, että tässä elokuvassa Mies rakastuu Naiseen ja Nainen on tulevaisuuden Käyttöjärjestelmä.
Hämmennystä ja huvittuneisuutta minulle aiheutti myös leffateatterissa esiintynyt Hiljainen Kostaja. Joku päästi lähettyvillä todella pahaa ilmaa ulos. Vaikka ”ripuli” sanana on mielestäni hauska, ei sen haistelu kuulu lempipuuhiini pimeässä leffateatterissa. Kaikessa huvittavuudessaan melkein toivoin kumartuessani kuiskaamaan ystävälleni ”olitko se sä?” että se olisi ollut hän (tai minä huomaamattani), mutta ei. Jonkun muun kuin meidän vatsa oli sanonut vahvan EI:n cheddarBBQvalkosipuli -mausteisille popcorneille. Eihän sille tietty mitään voi ja tuskin kukaan tarkoituksella on tullut leffateatteriin kettuilevan suoliston kanssa. Mutta kyllä se silti vähän huvitti.
Ystävänpäivälahjaksi saatu suklaatikkari. (Kuvan tikkari ei liity yllä kuvailtuun episodiin)
Parhaita juttuja:
* Suklaatikkari: Hyvän mielen yllätyslahja ystävältä.
* Her: Oudosta käyttöjärjestelmärakkausjuonestaan huolimatta hyvä leffa.
* Pieru: Kaikessa ällöttävyydessään naurattaa aina. Ja kaikki mikä naurattaa on hyvästä. Pieru on siis hyvästä!
