Häikii, häikii

Tänään oli se jokatoinen maanantai, kun esikoisella oli vapaapäivä päiväkodista, jolloin päivän ohjelma oli tietty erilainen kuin vauvan kanssa kahdestaan lötkötellessä. Röpökelejä kun on näille vapaapäiville osunut vähän liikaa, eikä itselle ole raaskinut vielä(kään) ostaa kunnon ulkoiluvarusteita kurakeleille, ollaan useasti karattu eväsretkelle Ison Omenan kirjastoon. Ihan kymppi paikka! Peuhutilaa, ei sen suurempia äänirajoituksia siellä lasten päädyssä, eväspöytiä ja tietty lukutoukille niitä kirjoja. Sopii meille paremmin kuin hyvin! 

Mutta siitä toisella kertaa enemmän, koska tänään ei ollut lainkaan röpökeli, eikä tarvetta sen puolesta karata sisätiloihin. Siispä yhdelle (pieneksi jäänyt) potkupyörä alle, toinen rattaisiin unille ja sitten kohti läheistä rantaa tsekkaamaan, josko jäät olisi jo lähteneet. Esikoinen on useasti ilmaissut haaveensa siitä, että pääsisi jo uimaan mereen ja en voi kuin nyökytellä. Vielä ei ihan uimaan asti päästy, mutta ai että oli nättiä! 

OI000010.jpg

Jäiden lähtö kokonaan on jo lähellä ja sulavesissä oli iso nippu keväthöpinöissä pörhenteleviä joutsenia. Niitä ihasteltiin ja onneksi nähtiin myös nippu poikasia, koska niiden perään _on_ kyselty. 

OI000006.jpg

4-vuotiaalta reilun kilometrin kävely suuntaansa sujuu jo rutiinilla, mutta kevään eka kerta pyörällä teki matkasta toki vielä joutuisamman. Mutta, näin se vaan on, että tämän fillarin tie vie varastoon odottamaan seuraavaa potkuttelijaa, koska olihan se jo selkeästi pieni. Ei kyllä sinänsä ollut yllätys, kun tänä talvena on saanut napsia kaapista lyhyeksi jääneitä paitoja ja pöksyjä varmaan kerran kuussa, mutta tulipa kokeiltua. Nyt pitäisi siis siirtyä potkittavasta poljettavaan versioon, kunhan semmoinen hommataan. Jännää!

OI000007.jpg

Kuopus veteli tyytyväisenä sikeitä aina siihen asti kun päästiin rantaan. Tähän asti vaunuissa kuin tukki nukkunut tyyppi on nyt alkanut heräilemään ihan kummallisen usein ja nytkin silmät tapittivat verhon takaa heti, kun pyörät hiekalle pysähtyivät. Toisaalta, mikäs siinä valvoessa kun maisemat oli kohdillaan: meri kimmelsi, joutsenet huutelivat ja isoveli puhalteli saippuakuplia. 

OI000005.jpg

Varsin kivaa siis, paitsi että omaan päähän sopivat arskat pitää hommata än yy tee nyt. Olen aiempina vuosina kärvistellyt silmälaseja ja aurinkolaseja vaihdellen taikka sitten vaan siristellen, mutta nyt on aika hommata kunnon lasit ihan voimakkuuksilla. Toinen vauvavuosi kun tuo muutenkin ihan riittävästi niitä ryppyjä silmäkulmiin. Vaikkakin vaan naururyppyjä. Tietty.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *