Totta se on: suloinen pieni lapsi muuttaa lähes jokaisen vastaantulijan ilmeen vilpittömän onnelliseksi. Minä itse tietysti välttelin aina katsomasta lapsia, koska minun kasvoiltani olisi paistanut auttamatta kateus ja suru ja epätoivo.

Tuon neuvolalääkärinkin ilme on jotenkin kymmenen kertaa lämpimämpi nyt, kun istun häntä vastapäätä samalla imettäen, enkä yksinäni raskaana.

Poika on täytynyt herättää omiin neuvolatutkimuksiinsa joka ikinen kerta, joten ajattelin, että hänet on vaivatonta ottaa mukaan tälle jälkitarkastuskäynnille. Typerä harhaluulo – ukko ei ole nukkunut täällä silmänräpäystäkään saati tyytynyt katselemaan ja imemään tuttia. Niinpä päädyin toimimaan ihmistuttina aulassa, neuvolatädillä, taas aulassa ja nyt istuen lääkäriä vastapäätä.

Olettekos te ajatelleet ehkäisyä? 

Tämä on varmaan jo kymmenes kerta kun minulta kysytään tätä eri sote-instituutioiden toimesta. Lähtökohtaisesti siitä on varmaan ihan hyvä muistuttaa sikiäviä ihmisiä.

No… joo. Varmaan käytetään kondomia. Se on sellainen helppo hätäratkaisu, kun en osaa päättää, mitä tehdä.

Pillereitä en halua syödä enää ikinä, koska niiden kanssa ei juuri ikinä panettanut kunnolla, ja sanokaa minun sanoneen: jos joku, niin kunnon panetus tuo suolaa elämään!

Jälkiviisaana voi tietysti todeta, ettei niillä ollut mitään toiminnallista merkitystä muutenkaan. Jospa se olisi ihan riittävä todiste siitä, että voimme elää ilmankin?

Mutta mitäpä jos käykin ihme, ja tulen raskaaksi! Ei se kyllä ihan vielä olisi toivottavaa. Vai olisiko?

Ideaalitilanteessa eläisimme ilman ehkäisyä ja kokisin ihmeraskauden ilman lapsettomuushoitoja joskus kenties vuoden päästä.

Ei kyllä tunnu kovin akuutille asialle, kun tätäkin yritettiin niin kamalan pitkään, jatkan.

Poikani katsoo samalla lääkäriä sivusilmällä päästämättä suullaan irti nännistäni. Ihan kuin hän tajuaisi, kenestä puhutaan.

Niin, aivan. Ihanaa että hoidot sitten auttoivat. Poika hymyilee ja vinkkaa lääkärille silmää, jatkaakseen sitten mutustamista ajankulukseen. Hän on varsinainen hurmuri. Itse aurinko.

Löytyikös teiltä mitään syytä lapsettomuudelle?

Lääkärin ääni on täynnä lämpöä, toisin kuin edeltävän kysyjän. Edeltävä kysyjä, neuvolatäti, ei selvästi ollut lukenut tietojamme kovin tarkkaan kun meni kamalan vaikeaksi sanoessani, ettei ehkäisy ole ensimmäisenä mielessä kun tämäkin tuli elämäämme niin vaikean kaavan mukaan.

Ei, eipä löytynyt. 

Niin, niin. Kondomi on varmasti hyvä vaihtoehto. Onko teillä toiveissa saada joskus lisää lapsia?

Joo, on toiveissa. Ei nyt välttämättä ihan lähitulevaisuudessa, mutta joo… Kyllä on.

Tuntuu kielletyltä edes haaveilla useammasta lapsesta, kun tämä ainokainenkin on ollut niin uskomaton onnenpotku. Mutta faktahan se on, että olemme aina haaveilleet useammasta lapsesta. Sen verran, mitä olemme uskaltaneet perheestä haaveilla ylipäätään.

Aivan. Raskaushan on sellainen eräänlainen hormoniboottaus. Vaikka aiemmin on ollut vaikeaa tulla raskaaksi, niin hyvinkin raskauden ja synnytyksen myötä se asia on voinut muuttua, hän sanoo lähinnä elättääkseen minulle toivoa, eikä muistuttaakseen ehkäisyn tärkeydestä.

Minä hymyilen hänelle takaisin. Niin, onhan meillä yksi alkio vielä pakkasessakin… mutta olisihan se, öö, luksusta jos seuraava onnistaisikin ihan perinteisin menoin.

Ai teille jäi vielä alkio, sepä hienoa!

Onhan se. Ei se välttämättä toiseen lapseen johda, mutta onpa yksi matalampi porras kokeiltavaksi sitten joskus, kun suurin onnestasekoaminen tämän esikoisen kanssa on laantunut. Nyt se kyllä tuntuu äärimmäisen kaukaiselta ajatukselta.

Juu, ihan kiva, ettei tarvitse heti miettiä punktiota tai sellaisia.

Hyppään laverille ja hän tutkii minut pikaisesti vauvamme säestämänä. Kaikki on kuulemma loistavasti, minulla ei ole edes erkaumaa. Pimppaani tuijottaessaan hän kysyi diplomaattisesti, että onko se aina näyttänyt tältä, joten ehkä minun outieni sitten on ollut jo valmiiksi synnyttäneen näköinen.

Sinä nyt tosiaan olet täysin palautunut, eli voit yrittää tulla uudestaan raskaaksi.

Omituista, että synnytin vain kaksi kuukautta sitten, ja nyt olen näennäisesti ennallani. Pimppani on kyllä kuiva kuin Sahara, ja jos haluan, niin voin kuulemma nopeuttaa sen palautumista hakemalla siihen jonkun reseptilääkkeen.

Omituisinta on kuitenkin se, että voisin tehdä yhden soiton HUS:lle ja varata ajan alkionsiirtoon. Mennä vaan paikalle kolmen minuutin siirtokäynnille, ja tsädäm! Tuosta noin vain boottaisin itseni siihen pisteeseen, jossa olin vuosi sitten: teknisesti ottaen raskaaksi. Tällä kertaa tietäisin jo sinne mennessä, että se voi ihan oikeasti toimia.

Ei, ei. Mietitään sitä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Vaikka sitten kun en enää unohtele, että minulla on ihan oikeasti oma lapsi.