Sellainen tikittävä valaanruho
Elämäni ensimmäisestä alkionsiirrosta on nyt neljä päivää. Täytyi ihan tarkastaa kalenterista, sillä aikaa tuntuu kuluneen ennemminkin nelisen viikkoa.
Vatsaani tuntuu jomottaneen noin sata kertaa. Olen suorastaan ilahtunut tästä jännittävästä tunteesta, jopa niin kovin, että hyvä mieleni on säilynyt, vaikka jomotus onkin jäänyt pissareissulle. Ai miten niin kropan tarkkailu voi karata käsistä?
Alavatsaani on kyllä oikeasti aavistuksen painanut samalla tavalla, kuin monesti ennen menkkoja. Olen laiskotellut hyvillä mielin ja jättänyt jopa ne suositellut rauhalliset kävelylenkit, sillä ulkona on paska sää. Ja mahaani painaa vähäsen, joten parempi jäädä hyvillä mielin sohvalle spekuloimaan, voisiko sisälläni olla ihmisenalun alun aavistus. Tai edes aavistuksen aavistus.
Taas tänään iltapäivällä jomotus tuli ja katosi.
Illallispöydässä se tuli, pysyi, ja katosi lopulta vain hetkeksi, alkaakseen jälleen uudelleen.
Tuntui siltä, että oikean munasarjani tilalla on parikin vesi-ilmapalloa, joita joku täyttää tasaisen tappavaa tahtia. Minulla on ollut tämä paineen tunne monesti ovulaation aikaan, ja se on aina mennyt muutamien tuntien kuluessa ohi. Eikä siihen ikinä ole sentään särkylääkettä tarvittu.
Tällä kertaa kipu yltyy ja yltyy. Tunnit seuraavat toisiaan.
Laitamme saunan päälle, ja kun se vihdoin on lämmin, minä olen valunut sohvalta puoliksi lattialle vääntelehtimään.
En löydä enää minkäänlaista hyvää asentoa. Aivan kuin joku tunkisi viiden minuutin välein alavatsaani uuden pingispallon.
Munarakkulathan imettiin tyhjäksi, miksi minua nyt särkee näin kovin! Johan siitä on aikaakin. Polilla kyllä kerrottiin, että imetyt rakkulat täyttyvät nesteellä, ja siksi punktion jälkeen suositeltiin rauhallisia kävelylenkkejä nestekierron parantamiseksi.
Enpä paljoa kävellyt, rauhallisesti saati reippaasti. Paisuvatko ne kaikki 17 tyhjennettyä rakkulaa nyt ja räjähtävät ihan pian, niinkuin se Ruotsiin rantautunut valaanruho??? Mikä ihme mua voi koskea näin hirveästi?
Koskeeko sua noin kovasti mahaan? Mies istahtaa sohvalla olevan ylävartaloni vierelle ja silittelee selkääni.
Pinnistelen, etten alkaisi itkeä. Kipu tuntuu pahemmalta, kun toinen on huolehtimassa. Tai ehkä se johtuu siitä, ettei ole pakko purra hammasta, kun toinen silittelee ja hoivaa.
En muista, milloin olisin ollut näin kovissa kivuissa. Hetkinen, muistanpas! Viimeksi minua koski juuri tällä tavalla punktion jälkeen, kun jouduimme pysähtymään pientareelle.
Jos en paremmin tietäisi sukupuolielinteni harmonian viimeaikaisista häiriköistä, olisin varma, että umpisuoleni puhkeaa.
Otan Panadolia ja sen voimin pääsen saunaan. En pysty todellakaan kävelemään suorassa ja pelkään, että jos kipu enää yhtään yltyy, seuraavana on vuorossa kylmä hiki-horkka. Saunassa kipu laantuu hetkeksi, joten köpötän pikana suihkun kautta hammaspesulle ja sänkyyn.
Päädyn nojaamaan sängynpäätyymme puoli-istuvassa asennossa. Olen kahden peiton alla, oikea jalka suorana ja vasen ylhäällä koukussa: tämä on ainoa asento, jossa kipu välillä laantuu.
Minulla on sen verran itsesuojeluvaistoa, että etsin päivystysnumerot jo valmiiksi. Meidän pitäisi lähteä aamulla porukalla reissuun, yhdellä kyydillä. Jos tämä vielä jatkuu, minun on aivan pakko soittaa päivystykseen, ja hyvällä säkällä pääsemme reissuun perästä omalla autolla. Siitäkin tulisi ihan riittävän isosti huomiota.
Yön aikana syön toisen ja kolmannenkin Panadolin, ne eivät tunnu auttavan yhtään. Istuma-asennossa kipu on siedettävää, kippuraan en voi harkitakaan käyväni ja täysin suorana on myös mahdotonta olla.
Istuminen millintarkassa asennossa käy verenkierrolle, ja unisena yritän vaihtaa asentoa kymmenisen kertaa. Kaikki keksimäni vaihtoehdot ovat toinen toistaan hirveämpiä, ja aina kun raajoissani kiertää jälleen veri, joudun palaamaan samaan istuma-asentoon.
En saa nukuttua silmäystäkään ennen aamuviittä. Lopulta kellon soidessa kipu on laantunut sen verran, etten enää pelkää kuolevani sisäiseen verenvuotoon.
Lähdemme reissuun yhdellä autolla ja koko matkan jännitän, mihin olotilani kehittyy. Onnekseni se ei enää palaa ja reissu toteutuu suunnitellusti, siten muutama piinapäivä menee suorastaan nopeasti.