Uskomatonta huolenpitoa
No, jännittääkö että jos sä oletkin raskaana, mieheni jaksaa kysyä lähes kellontarkasti neljän viikon välein. Hänellä on varmaan joku muistutus kalenterissaan.
Viime aikoina hän on kysynyt sitä todella tiuhaan, ihan perustellusti. Hänen intonsa haamuviivasta ei juuri ole laantunut, vaikka minä olen tunnollisesti raportoinut hänelle kehoni kurjimmistakin tekosista, ja antanut hänelle viiltäviä analyysejä liuskatestin viivan heikkenemisestä.
Ei, ei mua jännitä yhtään. Jos olisin vihdoin raskaana, niin olisi minulla edes joku tunne. Joku kuudes aisti. Ei se välttämättä olisi mikään varma intuitio, mutta edes joku fiilis.
Tällä hetkellä varma intuitioni sanoo, että kävin verikokeessa aivan turhaan. Oikeastaan mieleni teki kieltäytyä siitä, koska erittäin herkät liuskatestini kyllä kertoivat, että hcg-pitoisuus hiipuu olemattomiin aivan lähipäivinä, mutta superherttaiset hoitajat neuvoivat minua menemään verikokeeseen, enkä minä halunnut sanoa heille vastaan. Kyllä he tietävät paremmin, mitä minun kuuluu tehdä.
Tuntui oikein pahalta kertoa edeltävälle soittajalle, ettei minulla ole ollut minkäänlaisia oireita, koska olisin niin kovasti halunnut antaa niitä vastauksia, joita sekä minä että hän olisimme toivoneet kuulevamme. Mutta turhahan sitä oli kaunistella.
He pitävät minusta jälleen aivan käsittämättömän hyvää huolta. En kyllä odottanutkaan, että julkisella palvelu olisi millään tapaa huonoa, mutta onhan tämä ihan uskomatonta, että näinkin raa’alle alalle löytyy noin ihania ihmisiä.
Heillähän ravaa minunlaisiani ihmisiä päivät pitkät, miten ihmeessä he pystyvät olemaan aina noin sydämellisiä? Minulle soittaa jo toinen hoitaja samana päivänä.
Heippa, mä vaan varmistaisin, että tiesithän sä, että sulle on nyt se verikoelähete?
Joo, kun mä puhuin sen IVF-hoitajan kanssa, niin sitten mulle tuli mieleen, että kai sä tiesit, niin mä halusin varmistaa!
Voih! Eihän minulla tunnu edes olevan mikään tilanne päällä, ja he ovat vielä keskenään soitelleet minun epäselvistä testeistäni. Vaikka oireitakaan ei ole.
Ai tiesit, no hieno juttu, voi kun nyt sitten menisikin kaikki hyvin!
Mmmm, niinpä. Mutta älä huoli, mä olen jo hyväksynyt sen, ettei tämä vieläkään onnistunut, niin en mä tarvitse välttämättä verikoetta varmistukseksi, ja melkein jopa tilasin Alkoon juhannukseksi sitä Kyrön uutuusjuomaa, kun nyt en ainakaan ole raskaana. Tilaa sinäkin, yritetään sitten heinäkuussa uudelleen ja itketään sitten uudet itkut. Jos tarviaa.
Jälkikäteen minua oikein harmitti, etten osannut vastailla heille yhtä sydämellisesti, kuin mitä he olisivat ansainneet. En minä missään tapauksessa ollut töykeä, mutta heidän huolenpitonsa on vaan niin ylitsepursuavaa, että siitä oikein herkistyy, ei sitä osaa antaa samalla mitalla takaisin. Miten tuntemattomat ihmiset voivat olla näin herttaisia!
P.S. Verikokeen tulos tuli jo muutamassa tunnissa: arvo oli hieman enemmin kuin pitäisi, ja samalla reilusti vähemmin, kuin pitäisi. Se oli siis 19.