Universumin merkkejä
Naisihminen käy kyllä yllättävän tiheään pissalla. Ainakin silloin, kun hän kokee tarpeelliseksi kytätä alapäänsä eritteiden koostumusta.
Minusta vaikuttaa siltä, että liuskojeni haaleat viivat eivät juuri ole voimistuneet. Jos hcg-pitoisuus kaksinkertaistuu kahdessa vuorokaudessa, niin vajaassa viikossa vaaleankin viivan pitäisi olla jo ihan kunnon plussa, eikö.
En ymmärrä, miten kukaan uskaltaa riemuita ihan liian aikaisin tehdystä haamuviivasta. Tai ehkä minä vaan en uskalla elää hetkessä.
Ehkä minä olen liian traumatisoitunut pitkäaikaislapsettomuudesta.
Nyt pääsin vähän pidemmälle puhtain paperein (pun intended) kuin viime kerralla, sillä sotku alkoi vasta Lugesteronin jälkeen.
Kun nyt näin ensimmäisen värimuutoksen, harteilleni tuntui putoavan koko maailman paino. Vain yksi ainoa vilkaisu, ja niin hirveän todentuntuinen flashback kevääseen.
Ei kai taas tätä samaa kuviota. Taas tämä sama p*ska toistuu, mietin, ja keitin oikein mustaa aamukahvia, sillä turhaan minä näköjään kehoani vaalin kaikenlaisilta tavallisten ihmisten nautinnoilta, kuten kofeiinilta.
Toisaalta, olen tutkinut jo todella monesti nännejäni peilin edessä ja muistuttanut itselleni, etteivät nämä liuskat eivät ole mitään laboratoriotason näytteitä. Ja voihan pitoisuus nousta hitaastikin.
Ovatko mun nännipihat vähän tummuneet? Ihan kuin ne olisi vähän laajentuneet?
Aloin oikein venytellä niitä. Olisipa kätevää jos mun nänneistä olisi millintarkat mittakuvat, mietin. Ainakin tietäisin kiistatta, kun muutosta tapahtuu.
Onko niistä saanut ennen näin hyvin kiinni? Näillähän voisi jo ruokkia jotakuta.
Mitäpä minä sillä mittatiedolla toisaalta tekisin – jos olisin raskaana, niin minun tuskin tarvitsisi verrata nännejäni minkäänlaisiin ennen-kuviin. Kai ne muuttuisi selkeästi.
Ja kai minä sen jostain muustakin tietäisin.
Jostakin muusta, kuin siitä, että vastaan tuntuu tulevan vain ja ainoastaan raskaussomeja, raskausuutisia ja raskaussuosituksia, vaikka haluaisinkin ajatella, että ne ovat nyt olleet universumin merkkejä siitä, että voin vihdoin olla huoleti ja alkaa seurata tällaisia suosituksia.
Tervetuloa uuteen maailmaasi, ne julistavat, ja mitä enemmin niitä luen, sitä kovempaa ne julistavatkin tästä kaikesta sinä jäät ikuisesti paitsi.
Tietäisin olevani raskaana varmaan jostain muusta, kuin siitä, että tekstinsyöttö korjaa yhtäkkiä pissalla-plussalla ja kirjoittaa Alkio alkion sijasta. Kaikkeen sitä osaakin kiinnittää huomiotaan.
Sitten taas rekisteröin, ettei tiputtelu olekaan yltynyt vihlomisesta huolimatta. Kaivan varmuuden vuoksi aamulla tehdyn testin jemmastaan ja yritän arvioida, olisiko viiva sittenkin vähän vahvistunut.
Ehkä kaikki on oikeasti ihan fine ja mä olen vihdoinkin raskaana?
Ehkä mun kroppa sittenkin ymmärsi, kuinka viisipäiväisen, esimerkillisen alkion kanssa tulisi toimia.
Jätän sittenkin Pepsi-Maxin juomatta sen kofeiinipitoisuuden vuoksi ja pian löydän itseni selaamasta latte macchiato-ohjeita.