Lapsettomien lauantai

Nykyään saan iltaisin toivottaa ”hyvää yötä, maailman rakkain tyttö” ja ”hyvää yötä, maailman rakkain poika”. Todella pitkän aikaa asia oli toisin.

Lapsettomien lauantai ei ole minulle vain äitienpäivän aatto, vaan muistutus kaiken nykyisen onneni hauraudesta. Niin kovin monta vuotta odotimme, pelkäsimme, surimme – yritimme ja yritimme, vaikka läpi harmaan kiven.

Ja nyt meillä lopulta kuitenkin on heidät.

Heidät, maailman ihanimmat söpöliinit, kuten heille päivittäin toitotan. Kaksivuotias vastaa silti maailman ihanimman söpöliinin olevan ukki.

Tuntuu väärältä sanoa tätä ääneen lapsettomuusblogissa, mutta: elän nyt ehdottomasti elämäni onnellisinta aikaa. Lapsettomana olin myös todella onnellinen, mutta lasten kanssa rakkaus on jotenkin kasvanut, onni ja ilo on intensiivisempää ja kuplivampaa.

En voi tietää, olisiko onnellisuudelleni käynyt näin ilman lapsia – olisinko ikinä osannut täysin päästää irti lapsihaaveistani, hyväksyä universumin minulle kohdistamat suunnitelmat. Ainakin siihen olisi mennyt minulta vielä todella paljon aikaa.

En myöskään usko, että pakahtuisin tällä tavoin onnesta tai kaipauksesta lapsiani kohtaan, jos en olisi kokenut niin pitkää lapsettomuutta. En varmasti käyttäisi näin paljoa aikaa painaakseni mieleeni heidän jokaisen ilmeensä, tuoksunsa, metkunsa ja halauksensa.

En epäröisi lähettää taaperoa mummolaan kahdeksi yöksi sen takia, että minulla tulee häntä ikävä. Empiirisen tutkimukseni mukaan tämä on lapsettomuushoitoja läpikäyneille äideille tunnistettava juttu.

En varmasti olisi huonompi tai parempi äiti, mutta todellakin olisin erilainen äiti. En osaisi pitää itseäni näin käsittämättömän onnekkaana, en osaisi elää elämäni onnellisinta aikaa samalla, kun syli, kädet ja yöunet tuntuvat loppuvan kesken 247.

Tahattomasti lapseton, toivottavasti en tällä pahentanut oloasi. Haluan vaan sanoa, että kaikki voi sullakin päättyä erinomaisen hyvin, ja toivottaa just sulle miljoonasti tsemppiä ja voimia omalle polullesi. <3