Yksi eteen, yksi taakse

Hyvät uutiset: olen mitä luultavimmin perinyt jotakin sellaista, joka ei lopullisesti estänyt vanhempiani saamasta neljää lasta. Neljää, tervettä lasta, peräti ilman lapsettomuushoitoja.

Se tieto kyllä toi vähän toivoa, mutta hyvin vähän. En edelleenkään saanut minkäänlaista vihjettä tämän kaiken perimmäisestä syystä, enkä takeita siitä, että kyllä mekin vielä saamme lapsen.

Sillä huonot uutiset ovat nämä: jos lapsen saa vasta kuuden vuoden todellisen yrittämisen jälkeen, niin onhan se tilastollinen ihme. Suoranainen lottovoitto.

Keskivertoihminen onnistuu halutessaan tulemaan raskaaksi vuoden sisällä. YHDEN vuoden sisällä.

En ole tilastomatemaatikko, enkä mielestäni myöskään pessimisti perusluonteeltani, mutta realisti tieteilijä minä kyllä olen.

Jos siihen on kulunut kaikista ponnisteluista huolimatta peräti kuusi vuotta, KUUSI, kai se on vaatinut sekä Venuksen, Jupiterin että Mikä-mikä-maan täsmälleen oikeaan linjaan.

Samalla aurinkotuulen on täytynyt puhaltaa prikulleen oikeanlaisilla pyörrevirtauksilla napapiirille ja sen onnekkaan hetken aamukahvin sekaan on varmasti eksynyt yksisarvisen jouhi.

Yritän nyt ajatella niin, ettei ole väliä onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä, koska tämän hetkisen tiedon valossa sen voi kuitenkin täyttää. Seuraava askel on kaikesta huolimatta IVF.

Niitä kaatoja ei vaan ole jäljellä loputtomasti. Tai ainakin on hyväksyttävä se tosiasia, että jossain vaiheessa viinikaadot vaihtuvat laimeampiin.