Alkiolive

Poimin aamulla poskelleni tippuneen ripsen. Puhalsin sen sormenpäältäni ja toivoin, että saamme lapsen. Uskallan sanoa tämän toiveen ääneen, koska olen toivonut kolmisen vuotta aina tuota samaa, ja löydän ripsiä poskeltani melko usein.

Se oli muuten merkittävä epätoivoni rajapyykki. Kaltaiseni rationalisti-tieteilijä saa olla aika lohduton, että ottaa ripsiuskomuksen tosissaan käyttöön.

Minun 17 kerätystä rakkulastani löytyi 13 elävää solua, ja niistä 10 hedelmöittyi normaalisti. Muuta minä en vielä tiedä, ja sekös pelottaa. Olen tarkastanut Omapolun tuhat kertaa, vaikka sieltä kyllä tulee ilmoitusviesti kaikin mahdollisin viestintäkeinoin rasittavuuteen saakka aina, kun sinne tehdään merkintä.

Varmaan odotin jotakin alkioliveä seurattavaksi tähän alkion kasvatusvaiheeseen. No, en siis oikeasti odottanut että sellainen palvelu olisi olemassa, mutta toivoin näkeväni tiedoissamme biologin kirjauksen päivittäin.

Kyllä, tulos on toistaiseksi oikein hyvä, joten pitäisi nyt vaan ottaa rennosti ja jättää loppu luojan (ja aika vahvasti terveydenhoitohenkilökunnan) käsiin. Mutta minä odotan vahvemmin ja vahvemmin niitä kuuluisia huonoja uutisia.

Mieti, sä voit olla kohta odottava äiti, mieheni sanoo. Voisi olettaa, että reaktioni on huokaista onnesta syvään, vaan ei.

Katson innostuksesta hihkuvaa miestäni, mutta minun tahaton ilmeeni on sama, kuin sanoessa eww. Sellainen, että ylähuuli vähän nousee ja nenä nyrpistyy.

No voin olla joo, tai voin olla olematta.

Tuntuu, että minun tehtäväni on muistuttaa häntä siitä, kuinka vaikeaa tämä on. Hän varmaan ajattelee, että hänen tehtävänsä on muistuttaa minua siitä, että kyllä tämä joskus onnistuu.

Oon voinut olla raskaana jo aika monta kertaa aiemminkin, totean hiljaa.

Olen pettynyt niin monesti ja niin kovasti, etten halua kasata liikaa odotuksia. Lisäksi, minun korviini termi odottava äiti edustaa lähes kaikin puolin juuri sellaista ihmistyyppiä, jollainen minä en ole.

Kuulisin mielummin ”olisipa meille kohta tulossa lapsi” kuin ”sinusta tulee odottava äiti”.

Se ei kuulostaisi yksinomaan minun harteillani olevalta asialta, minun henkilökohtaiselta mullistukseltani, eikä siltä, että minuuteni hävitetään samaa tahtia kun testitikkuun piirtyy toinen viiva.

Minun korviini ”sinusta tulee odottava äiti” kuulostaa sille, että ”kohta sinä et enää ole nuori, kaunis, liikunnallinen nainen, joka työskentelee arvostetussa johtotehtävässä ja on kaveriporukan heittäytyjiä”. Tämä on tietysti väärä mielleyhtymä, mutta se on myös ollut yksi suuri syy siihen, miksi tein päätöstä lapsenhankinnasta niin kauan.

En halua muuttua mamiksi, äiskäksi, äipäksi, hrrh! En minä halua muuttua miksikään. Jos joskus odotan lasta, olen ihan vaan oma itseni, joka odottaa lasta. Yhteistä lastamme. Olen sitten lasta odottava Emilia.

En minä muutu yhtäkkiä joksikin vieraaksi olennoksi, odottavaksi äidiksi, jolla ei enää ole olemassa etunimeä, ja jonka mieltymykset, kolotukset ja elintavat ja paheksunnan aiheet katsotaan Googlesta. Kamalinta olisi, jos miehenikin alkaisi puhua minusta, rakkaasta vaimostaan, ihan vaan mammana.

Lapselle olen tietysti äiti, mutta mieluiten en sitäkään kolmannessa persoonassa. Tämä on sataprosenttisen varmasti niitä asioita, joille nauran myöhemmin makeasti ääneen.

Eihän kaikki tällainen sataprosenttiseen äitiyteen viittaava saisi enää puistattaa minua. Olen haaveillut lapsesta jo vuosikausia, ja sitä ennenkin kyllä tiennyt aina haluavani joskus lapsia.

Tämä aihepiirin vieroksuminen on varmasti jonkinlainen defenssi. Mammaskene puistattaa minua ainakin osin siksi, että se on asia, jota en ihan oikeasti ehkä saata saavuttaa.

Olisihan epäonnistumiseni kiistatta paljon lohduttomampaa, jos hartain tavoitteeni olisi nimenomaan muuttua pullantuoksuiseksi mammaksi, jonka koko persoonan uusi ydin on äitiys. Kun en halua sellaista, voin olla tyytyväinen omana itsenäni ilman lastakin.

Ja kun tavoitteeni on olla oma itseni, jolla vaan on lapsi, tiedossa on muutenkin paljon vähemmin odotuksia.

Minun ei tarvitse vetää mitään äippäroolia, ei tarvitse muistuttaa, että en haluakaan muuttua äititeresaksi jolta odotetaan itsekasvatetuista kasviksista tehtyjä luomusoseita, vaan voin tehdä asiat ihan vaan Emiliana.

Emiliana, joka on myös äiti, mutta ensisijaisesti kaikille Emilia.