Meidän kaveripiirissämme on myös sosiaalista painetta, mutta ei se ole mitään tähän keski-ikäiseen jengiin verrattuna.

Emme me mitään nimiä mieti, meidän haaveilumme on paljon hienovaraisempaa.

Purin hampaitani yhteen ja tuijotin taulua entistä tiukemmin ollakseni valmis huonoihin uutisiin.

Pystynkö minä menemään ultrasta töihin?

Lopulta koitti se päivä, kun rohkaistuin kertomaan tästä elämäni toistaiseksi tärkeimmästä asiasta ystävilleni.

Uusi henkilökohtainen ennätykseni on syntynyt.

En vieläkään osaa edes kuvitella sellaista tilannetta, ettei jompi kumpi meistä pystyisi saamaan lapsia.

Jos track recordiani ei oteta huomioon, niin oletettavasti kaikki on hyvin.

Raskaustestin viivat ovat kai jonkinlainen lupaus kaikille muille, paitsi tahattomasti lapsettomille, jotka niitä ovat odottaneet kaikista eniten.

Kunpa tämä olisi mustavalkoinen asia. Vähän niin kuin se, että käsi on joko poikki tai sitten se ei ole poikki.