Elämäntapa

On jälleen koittanut se ajanjakso, jolloin on tarkoitus unohtaa olevansa tahattomasti lapseton ihminen. Pakastettujen lapsenalkujemme siirtämistä täytyy odotella pidemmälle kesään, eikä minussa ole mitään muutakaan hoidettavaa sillä välin. Party on!

Unohtaminen on aivan täsmälleen yhtä vaikeaa, kuin aina ennenkin. En ymmärrä, kuinka tällaisen asian voisi unohtaa edes hetkeksi.

Lapsettomuushan on elämäntapa, eikä elämäntapaa laiteta pauselle. Se on elämäntapa, joka tulee selkärangasta ja liittyy jollain tapaa lähes kaikkeen, mitä teet, vaikka et haluaisikaan. Harva huippu-urheilija pystyy unohtamaan ensi viikon treenikalenteriaan ystävän valmistujaisissa, vaikka kesäisen lauantaiyön läpi tanssiminen ei sinänsä sotkisikaan koko kautta.

En vaan voi sille mitään, että se tulee mieleen lähes kaikesta, yllättää milloin vain.

Iloitsen koronarokotteiden jakamisesta alle kolmekymmentävuotialle ja yllytän ystäviänikin varaamaan ajan.

Ehkä sun kannattaa vielä harkita sitä, kun ei sitä kai suositella raskautta yrittäville ja onhan kohta kuitenkin aika hyvä laumasuoja. Mutta kiitti, mä varaan heti, yksi heistä kommentoi.

En missään nimessä ota itseeni, hänellä on ihan hyvä pointti, jopa ystävällisesti esitettynä. Mutta minulle koronarokote oli älä jätä mitään tekemättä siltä varalta että olet raskaana-listalla.

Kuljen ystäväni perässä kapealla polulla ja hän selostaa minulle uutta työtehtäväänsä. Yritän hahmottaa hänen uutta työnkuvaansa, mutta huomioni vie alavatsaani salakavalasti ilmestynyt vesi-ilmapallo. Samanlainen, joka kasvoi äärimmäisen kivuliaisiin mittasuhteisiin silloin alkionsiirron jälkeen.

En ymmärrä ystäväni uudesta työpaikasta sen vertaa, että voisin kysyä siitä mitään järkevää. En ymmärrä, sillä en vain kerta kaikkiaan pysty keskittymään, kun kaikki huomioni on kohdistettu vatsaani ja siihen, ettei yksikään taipunut kuusenoksa tee minusta silmäpuolta.

Yritän unohtaa vatsani tarkkailemisen, mutta ei siitä tule mitään.  Tämän pitäisi olla juuri sellainen hetki, jolloin keskityn täydellisesti mihin tahansa muuhun, kuin omaan lisääntymiseeni.

Vatsani tunne on juuri sellainen, mikä minulla on todellakin ollut monesti ovulaation aikaan, mutta se muistijälki hiipuu edeltävän keissin rinnalla. Viimeksi tämä yltyi ja yltyi, ja lopputuloksena oli elämäni ensimmäinen raskaus ja keskenmeno, vaikka kuinka varhaisia olivatkaan.

Näkyykö tää mun näyttö jo kaikille? Hyvä. Tässä siis se meidän tekemä malli, ja tämä pistepilvi on laserkeilausaineisto siitä olemassa olevasta linjastosta, eli teidän on nyt helpompi simuloida.

Tuijotan screeniä ja mietin, että pistepilvi näyttää ennemminkin koronaviruksen pisaratartuntamallilta Prisman hevi-osastolla. Esittäjä kieputtaa CADiaan ja minä pyöritän asiakkaalta saatua mustekynää sormissani. Tästä kynästä tulee kyllä täydellisesti mustetta, mietin, vaikka minulta odotetaan kai kohta yksityiskohtaisia kommentteja mallinnukseen.

Kyllä tällaiset loistavat mustekynät ovat aliarvioitu voimavara, sanokaa minun sanoneen. Ihailen kynää, ja katseeni osuu kämmenselkääni, johon on jäänyt kanyylista pieni arpi. Arpi lasten kanyylista, heh. Onpa joku konkreettinen muisto siitäkin keissistä, vaikka lasta ei tarttunutkaan matkaan.

Voikohan tuohon arven kohtaan enää laittaa kanyylia. Nyt sille olisi paikka merkittynä, ei ehkä tarvitsisi pistää tuhatta kertaa.

Alan käydä kokouksen osallistujia mielessäni läpi ja pohtia, olenko porukan ainoa lapseton. Vaikeaa tietää, sillä olen ainoa nainen. Isimiehiä minun on vaikeaa tunnistaa.

Meillä on juhannukseksi MÖKKI! Reggaerekat valmiiksi, jussi-ryhmäkeskusteluun ilmoitetaan. Mahtavaa.

Mutta mähän en ole vielä heittänyt talviturkkia. En kuvaannollisesti saati fyysisestikään, joten kosmetologin nettivaraus auki! Taidanpa ottaa perinteisen bikinikauden avauksen, eli all away.

Brasilialaisen sokeroinnin aikatauluttaminen on yllättävän haastava tehtävä, ja minä käytän sen ratkaisemiseen backcasting-menetelmää. Target on bikinikunto juhannuksena, ja sokeroinnin hetkellä sängen on oltava riittävän pitkä, ja kuitenkin riittävän lyhyt. Töistä sinne ei lähdetä noin vain, enkä ole valmis menemään laverille menkkojen aikaan, joten…

Niin, mikäs kierron päivä nyt on? Milloin mulla oikein alkaa menkat? Milloin mä voin tehdä raskaustestin??

Ja siitä se oravanpyörä taas lähtee.