Hedelmälliset tissit

Eräät tuoreet vanhemmat kävivät meillä kylässä. Yllätyksekseni tämä tilaisuus oli paljon vaikeampi kuin koko sukulaisjoulu yhteensä, vaikka olinkin ehtinyt valmistautua siihen, että he tulevat välipäivinä näyttämään meille aikaansaannostaan.

Henkiseen preppaukseeni kuului muun muassa kohteliaan kuinka hän nukkuu-tyyppisen kysymyspatteriston läpikäyminen. Sellaisen, joka ei mene liiaksi yksityiskohtiin, sillä liian asiantuntevasta keskustelusta paljastuisi, kuinka äärimmäisen perehtynyt lapsiaiheeseen minä olen.

Kepeästä jutustelustamme kävi nopeasti ilmi, etteivät ystävämme olleet juurikaan perehtyneet vauvaskeneen ennen tätä omakohtaista tulikastetta.

Eihän se tietenkään ole mikään edellytys lapsenhankinnalle. Oli kuitenkin hämmentävää, kuinka perillä siitä me olemme heihin verrattuna.

Hämmentävää ja murheellista: me tiedämme varsin hyvin, millaiseen elämänmuutokseen haluaisimme niin äärimmäisen kovin ryhtyä, ja toisille se tuntuu olleen pikaisesti tehty ja yhtä pikaisesti toteutettu päähänpisto.

Tiedän oikein hyvin, että heidän lapsensa on varmasti toivottu ja rakastettu, varmaan jollain tapaa harkittukin, mutta mitä pidemmälle keskustelumme eteni, sitä vahvemmin tämä asetelma olohuoneemme nahkasohvaryhmällä tuntui olevan nurinkurin.

Me olemme ehtineet haaveilla vuosikausia tuosta täysipäiväisestä, tauottomasta vastuunkannosta, joka oli tullut heille lapsen myötä aivan täytenä yllätyksenä.

Me olemme tehneet tuon eteen aivan kaikkemme ilman minkäänlaista palkintoa. Meidän piti esitellä esikoistamme heille jo neljä vuotta sitten.

Tietenkin he kysyivät, mitä meille kuuluu, mutta tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta vastata meillä meni joulu sinänsä ihan kivasti, mutta onhan se yksi vuoden rankimmista päivistä.

Mitä suloisin tyttövauva nukkui koko vierailun ajan kantokopassaan, ja tajusin jälkikäteen, etten edes katsonut lähempää, miltä hän näytti. Ehkei hän ollutkaan mitä suloisin, en tiedä, olisin kai alkanut itkeä, jos olisin vielä kaiken muun lisäksi nähnyt kuinka täydellisen kauniskin heidän jälkeläisensä on.

Olin kyllä ajatellut sylitellä vauvaa sen kepeän jutusteluni lomassa ihan muina naisina, mutta kun sille ei tullut tilaisuutta, olin varmaan niin keskittynyt hymyilemään kohteliaasti siinä ristitulessa, etten kiinnittänyt vauvaan katsetta edes hetkeksi.

Illallisen jälkeen äiti poistui lapsensa kanssa ja tuore isä jäi meille illanviettoon. Pian hän humaltui ja sen huomasi ensisijassa siitä, että hän alkoi puhua taukoamatta vauvastaan.

Siis, aivan taukoamatta. Me muut kysyimme aina muutamia kohteliaita vastakysymyksiä tästä hänen elämänsä toistaiseksi merkittävimmästä asiasta ennen kuin vaihdoimme aihetta, jolloin hän oli hetken hiljaa, ja palasi sitten jälleen puhumaan vauvastaan.

Minä olin seurueen ainoa nainen, ja kenties siksi hän arveli, että minä olen oivallista kohdeyleisöä. Muiden keskustellessa remontoinnista, hän istahti nojatuolini edessä olevalle rahille, suoraan minua vasten, haroen hiuksia otsaltaan. Hän katsoi minua hiprakasta hieman unisilla silmillään, ja alkoi kertoa umpirakastuneena vauvastaan.

Hän tuijotti minua syvälle silmiin kertoessaan, että sillä on ihana pieni suppusuu, jonka suukottamisesta hän ei saa tarpeekseen, jonka tuhinaa hän voisi kuunnella loputtomiin. Se on universumin arvokkain asia, josta hän, entinen bile-eläin, ei raaskinut olla erossa edes varpajaisien vuoksi, ja jonka aamuinen nappisilmien tuijotus on maailmankaikkeuden täydellisin herätys uuteen päivään.

Minä myötäilin ja yritin hymyillä hänelle mahdollisimman sydämellisesti, sillä en epäile yhtään, etteikö asianlaita todella olisi niin. Ja hän jatkoi.

Hän nojautui minua kohti, alle puolen metrin päähän, ja tuntui katsovan minua sieluun saakka vuodattaessaan tätä sydämensä arvokkainta asiaa. Minä tuijotin takaisin syvänsinisiin silmiin ja hädintuskin kuulin mitä hän sanoi, sillä päässäni pyöri vain se, että minunkin mieheni ansaitsisi tuollaista.

Minunkin mieheni sydämen kuuluisi pakahtua tuon kaltaisesta onnesta ja ylpeydestä.

Minunkin mieheni pitäisi olla kertomassa ystävilleen, kuinka kovasti hän saattaakaan liikuttua pienen ihmisen hymynkareesta. Minunkin mieheni pitäisi kuulua tuohon isien joukkoon.

Siinä hän istui edessäni rahilla ja tämä lapsenhankinnan ilosanoman jakaminen tuntui sitruunalta haavoihini. Teennäinen hymyni muuttui varmaan väkinäiseksi irvistykseksi, ja kiitin hänen humalaansa siitä, ettei hän tajunnut niin tapahtuneen.

Minä onnistuin lopulta livahtamaan keittiön puolelle turvaan. Oikeastaan olisin ollut valmis vaikka potkukelkkailemaan bikineissä lähikauppaan saadakseni tekosyyn poistua siitä hemmetin nojatuolilta.

Vaimolla on nyt ihan mielettömät tissit kun se imettää, takkahuoneesta kuului.

Muut naurahtivat vähän kiusaantuneena.

Oikeesti, ihan uskomattomat. Mun isä taisi tuijotella niitä jouluna.

Muut naurahtivat isäukolle. Sama aihe jatkui pyytämättäkin.

Tai siis, sillon se ainakin tuijotti, kun vaimolla oli päässyt kastumaan paita siitä maidosta.

Ei jäänyt epäselväksi isäukolle että kenellä on oikein sellaset hedelmälliset tissit, hän hörötti.

Niinhän ne on joo.