Hukattu arpa

Uskoisin, että elämäni toistaiseksi suurin pettymys on alkamassa.

Minä hieman varastin lähdössä. Tein ensimmäisen testin jo edeltävänä iltana.

Tuloksessa ei ollut pienintäkään tulkinnanvaraa. En kylläkään uskonut sitä, ja työnsin vielä yhden pillerin alapäähäni.

Annoin itselleni luvan tehdä testin etukäteen sillä verukkeella, että minulla oli aikainen lähtö työmatkalle kymmenennen päivän aamuna. Olisihan se ikävää tehdä lähtöä itkuisena, unisena, pettyneenä ja kipeänä klo 05:00.

Ajattelin, että tällä ennakkovaroituksella jätän itkuisena pois. Se toimi: tein aamuvarhaisella uuden testin ja se oli ihan yhtä negatiivinen, mutta onnistuin sivuuttamaan pettymykseni.

Eli toisin sanoen, en uskonut tulosta vieläkään. Halusin uskoa netin keskustelupalstoja, joissa sanotaan, että raskaustesti oli positiivinen vasta tosi myöhään. Niin, onhan niitä tapauksia – tosin he eivät ilmeisesti ole tienneet lääkärin vahvistamaa totuutta ovulaationsa todellisesta tapahtumahetkestä, kuten minä.

Vatsaa jomotti pitkin päivää, ja illalla tein tietysti kolmannen testin. Jomotus vaan jatkui mutta menkat ei alkaneet, ja aamulla tein jälleen uuden testin. Ihan yhtä negatiivinen kuin ennenkin.

No voihan se näyttää negatiivista vaikka on raskaana, mies kommentoi. Joo, sori rakas, niin minäkin toivoisin tosi kovasti, mutta ei se varmasti nyt niin ole. Lugesteronin takia menkat alkaa vasta myöhemmin. Näiden lukemattomien negatiivisten testien ainoa tehtävä on saada minut tajuamaan, että meitä ei ihan oikeasti onnistanut vieläkään. Vieläkään.