Ihanneminä

Sen kuusikossa kirmailun jälkeen olen miettinyt, että millainen on ihanneminä. Ihanneminä on tietysti sellainen, joka ei turhaan haahuile aikaansa kuten mä tässä keväällä huomasin tehneeni, vaan tekee just sitä, mistä ikinä keksiikään haaveilla! Toteuttaa, eikä elä sitku-elämää.

Ihanneminällä on tietysti lapsi aviomieheni kanssa, mutta ei nyt mietitä sitä. Eipä tässä muuta kuin toteuttamaan.

Haluaisin olla nainen,

  • joka herää aamulla luonnostaan aikaisin, virkeänä, ja käy vaikka 20 minuutin kävelyllä, tai pyöräilee edes välillä töihin. Miten aamuisin voi väsyttää niin pirusti, vaikka olisi nukkunut kuinka kauan? Miksei mun mies ole aamuvirkku, jonka kanssa nousisin yhdessä?
  • joka syö aamiaiseksi aina kaurapuuroa ja marjoja, jotka on itse metsästä kerättyjä (tai anopin pakkasesta haettuja, fair enough). Mikä ihme puuron keittämisessä on niin vaivalloista?
  • joka käy välillä järvessä aamu-uinnilla! Meiltä pääsisi järveen tosi helposti.
  • joka nauttii aamukahvin ilman mitään kiireitä, ja lukee rauhassa esimerkiksi Hesaria, eikä Iltalehden viihdeuutisia. Mikä ihme aamuisin kiinnostaa a) somessa b) viihdeuutisissa?
  • jolla on niin upean tyylikäs ja ajaton vaatekaappi, ettei sieltä löydy heräteostoksia, vaan kaikki istuvat täydellisesti ja sointuvat keskenään yhteen. Ja jonka kengät ovat aina siistejä ja huollettuja. Miten hemmetissä tennarit likaantuvat niin julmetun nopeasti?
  • joka käyttää itsevarmana niitä kaapista löytyviä kauniita korkkareita, kun piipahtaa kesällä terassilla. Miksi mukavuus ajaa aina edelle? Mistä niitä mukavia korkkareita löytyy?
  • joka lankaa hampaansa tunnollisesti, eikä sorru naposteluun, jotta hampaat pysyvät mahdollisimman terveinä. Miksi lankaaminen on niin tylsää? Miksi nälissään on niin uskomattoman vaikeaa odottaa vielä hetki ruoan valmistumista?
  • joka syö lounaalla pääasiassa kasviksia, eikä esimerkiksi nälissään osta lounaaksi eines-lasagnea, juustotäytteisiä tortelloneja tai paistopisteestä kasaa karjalanpiirakoita. Onko hiilarikoukku oikea käsite?
  • joka syö sokeria harkitusti, eikä ahmi ihan mitä vain sokeripitoista heti silloin, kun himo iskee. Eikä sokerinhimossaan poimi jugurttimyslistä niitä jugurttipaloja, kun ei muutakaan makeaa ole. Kauanko pitää olla herkkulakossa, että se mielihalu helpottaa?
  • joka ei haukkaa kuivahtanutta pullaa nälkäänsä juuri ennen lähtemistä toimistolta ruokakauppaan
  • joka ei myöskään haukkaa sitä kuivahtanutta pullaa perjantai-iltapäivänä vain siksi, että muuten se joutuisi ihan maistamattomana biojätteeseen
  • joka juoksee maratoneja yhden tai pari kesässä, vaikka kaverien kanssa, ja sitten palauttavana juo tyttöjen kesken viiniä. Miksi peruskuntolenkit ilman lenkkikaveria ovat niin pitkäveteisiä?
  • joka on sen verran tikissä, että pystyy vetämään Les Mills GRIT Strengthin ohjepainoilla eli 30% kehonpainosta. Kuka siihen muka pystyy?????
  • joka esiintyy rauhallisen vakuuttavasti yllättävissäkin tilanteissa, joissa ei oikeasti tiedä yhtään, kuinka nyt kuuluisi vastata. Miten poliitikot tai start-up-yrittäjät pystyvät siihen?
  • joka seurustelee vaivattomasti, ennakkoluulottomasti kenen tahansa tuntemattoman ihmisen kanssa. Miksi aina pitää hakeutua juhlissa niiden ainoiden tuttujen joukkoon?
  • joka osaa kertoa tarinoita juuri niin hauskasti, kuin ne on alun perin itselle kerrottu, kun itse on nauranut maha kippurassa
  • joka syö avokadot ja banaanit täydellisen kypsinä, eikä unohda niitä kaappiin tummumaan
  • joka osaa föönata hiuksensa täydellisille, kestäville laineille. Miten kampaajat sen oikein tekevät?
  • joka osaa pelata tennistä vähintään niin hyvin, kuin mun miespuoliset kaverit, jotka osaa vähän kaikenlaisia pallopelejä kohtalaisesti, jotta yhteisessä kesäviikonlopussa uskaltaisin ehdottaa sekanelinpeliä ohjelmanumeroksi
  • joka pelaa padelia!!
  • joka käy melomassa! Ja tekee yön yli-melontaretkiä!
  • joka käy iltarasteilla! Ja osallistuu Jukolaan, ainakin joskus
  • joka onnistuu pitämään huonekasvit elossa
  • joka on niin rennon itsevarma myös vaativissa työtilanteissa, ettei hän sekuntiakaan epäile rintaliivien paistavan napinraosta tai ajattele tuijottajan katsovan leukapielen huonosti peitettyä finniä
  • joka puhuu muita kieliä juuri niin taitavasti kuin oikeasti osaakin, vaikka tilanne tulisi yllättäen vastaan. Miksi mun oikein sujuva kielitaito heikkenee vähintään kaksi astetta aina silloin, kun kieltä täytyy vaihtaa yllättäen?
  • joka muistaa kysyä ystäviltään kuulumisia riittävän usein, ja ymmärtää tarvittaessa tentata rehellistä vastausta ”ihan ookoon” sijaan
  • joka lähettää välillä kukkia tai kortteja ilahduttaakseen ystäviään, ja keksii ainakin pyöreille vuosille mahtavan persoonallisia ja hauskoja lahjoja
  • joka keksii miehelleen spontaanisti seksiyllätyksiä!
  • joka on niin sinut itsensä kanssa, että kokeilee edes once in a lifetime kimppakivaa! … No okei, tätä en ole tosissani halunnut kokeilla, mutta haluaisin varmistua siitä, ettei se ole kiinni itsetunnostani. Ja kyllä mä periaatteessa haluaisin kiikkustuolissa muistella, että tulipa sellaistakin testattua!
  • joka osaa kommunikoida ärsytyksensä miehelleen ajoissa, eikä vasta sitten, kun kuppi menee nurin jostain tuhannennesta sukkaparista keskellä olohuonetta
  • joka muistaa kummilastensa syntymäpäivät, eikä elä anopin ryhmäkeskusteluun lähettämien onnitteluviestien varassa

No, on mulla kaikenlaisia syvällisempiäkin haaveita ihanneminälle, mutta tässä nyt alkuun vähän helpommin toteutettavia. Millainen sun ihanneminä on?

hyvinvointi terveys parisuhde syvallista
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.