Kateus yllättää
Mustiin, täydellisesti istuviin urheiluvaatteisiin pukeutunut nainen istuu beigen sävyillä sisustetussa takkahuoneessa. Mäkin olen ajatellut hankkia tuollaisen savunmustan Iittalan valaisimen, mietin, ja selaan vanhempiin kuviin.
Tuo sisustus voisi tosiaan olla lehdestä. Ehkä nainen on ihan oikeasti sisällöntuottaja sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä päiväkirjabloggari, kuten minä.
Mieleni tekisi katsoa story, mutta en halua missään nimessä jäädä kii tästä stalkkauksesta. Minä nimittäin tunnen vain hänen miehensä.
Tuo maailman suloisin koirarotu on näköjään Australian labradoodle, se selviää hästägeistä. Kylläpä se maastoutuu hyvin emäntänsä fleeceen ja, no, tuohon täydellisen harmoniseen sisustukseen muutenkin.
Hän on varmaan kehitellyt jonkun oman filtterin, kun koko profiili on näin esteettinen. Seesteinen. Olisipa minunkin elämäni yhtä seesteistä.
Hänen miehensä on ihan mielettömän komea, me olemme entisiä työkavereita. Ulkomuotonsa ohella häntä on siunattu myös ihanteellisella luonteella ja silloin yhteisellä työpaikalla mietin monta kertaa, että jos en olisi naimisissa, kehittelisin meille aivan uudenlaisen after work-kulttuurin, jos tiedät mitä tarkoitan.
Tietysti minua kiinnostaa, minkälaisen vaimon hän on löytänyt! Ketäpä ei kiinnostaisi.
No, kaikin puolin ihanteellisen, nähtävästi. Kauniin, urheilullisen, tyylikkään, varmasti fiksunkin. Ja selvästi hedelmällisen, tietenkin, sen uutisen minä näin jo kuukausia sitten hänen miehensä tililtä. Silloin se puristi rintaani, ja yritin keksiä mieleni ylentämiseksi tusinan asioita joissa minä olen parempi kuin tuo täydellisen hedelmällinen morsian, mutta nyt minä tiedän, mitä odottaa.
Metsästystä harrastavalle miehelle tulee tietenkin poika, ja tietenkin se luki myös naisen biossa muistutuksena.
Baby boy onboard on mielestäni teennäinen ja ällösöpö teksti bioon, mutta se taitaa johtua siitä, että se on teksti joka minun biooni tuntuu niin saavuttamattomalta.
Mutta! Minähän en ole hänelle kateellinen, minä olen ystäväni (no okei, kaverini) puolesta onnellinen, muistutan itselleni, joten minä saan jatkaa stalkkaamista ja tutkia, minkälaisen ihmisen kanssa hän on yhdessä.
Minähän olen kateuden yläpuolella, ja koska perheenlisäysuutinen on jo valmiiksi tiedossani, uskallan harrastaa tällaista vakoilua. Nyt vaan varovasti, etten vahingossa tykkää mistään kuvasta.
Murun mukaan mun vauvamasu on tosi kaunis, seuraava kuvateksti sanoo, ja yhtäkkiä minua oikein vihlaisee rinnasta. Suljen sovelluksen silmänräpäyksessä.
Tulee oikein huono olo. Nousee pala kurkkuun.
Jotenkin mä voin niin elävästi kuulla, miten tämä ihana mies sanoo siirappisella äänellään rakkaalleen, joka odottaa hänen esikoistaan, että sun vauvamasu on tosi kaunis.
Katsoo niin rakastavasti vaimoaan ja kehuu täydestä sydämestään hänen vauvamasuaan.
Joo: mä olen niin, niin, kateellinen. (Huom. en kuitenkaan hänen miehestään vaikka hän onkin mielestäni Pohjanmaan Ryan Reynolds.)
Kyllä, tiesin odottaa myös vauvasisältöä, mutta selvästikään en ollut valmis tällaiseen mielikuvaan. Miten tämä voi tuntua näin pahalta?
No, itsepä stalkkasin.