Kenraaliharjoituksia

Varmaan suurin osa raskaudesta haaveilevista naisista päättää tehdä jonkinlaisen elämäntapamuutoksen jo silloin, kun he luopuvat ehkäisystä. Niin minäkin päätin.

Kaikenlaisten raskaussuositusten opiskeleminen ennakkoon oli minulle valmistautumisriitti siihen, minkälaiseen mullistukseen olen ryhtymässä. Minua ahdisti ajatus tuntemattomaksi muuttuvasta kehosta ja raskauden paljastuminen muille suunnittelematta.

Minun elämäntapani olivat lähtökohtaisestikin todella terveelliset, joten muutosajatukseni olivat turhaa intoilua. Siis aivan turhaa intoilua – ja siksi ne jäivät enemmin tai vähemmin toteuttamatta.

Minä olin jo ennen lapsiprojektia hyvässä fyysisessä kunnossa, käytin maltillisesti alkoholia, enkä ole koskaan tupakoinut. Liikuin paljon, mutta kohtuudella, nukuin hyvin ja riittävästi.

Join kyllä aika paljon kahvia toimistopäivien aikana. Ajattelin, että jos vähennän kahvimäärää jo ennakkoon, minulla olisi yksi konkreettinen muutos vähemmin toteutettavaksi sitten, kun tulen raskaaksi. Alkuraskaudessa olisi kai muutenkin tarpeeksi totuteltavia asioita. Jos vähentäisin kahvini määrää ennakkoon, toimistolla ei myöskään kiinnitettäisi huomiota yhtäkkiseen kahvimäärän leikkaamiseen. Ja kai vähempi kofeiini tekisi ihollenikin hyvää.

No, vähensin kahvin määrää joidenkin kuukausien ajaksi. Sitten totesin, että tämä on aivan turhaa saivartelua.

En pelännyt sitä, kuinka kofeiinimolekyyli tai viinitippa vaikuttaisi vasta munasolun muodossa olevan esikoiseni kognitiiviseen kyvykkyyteen. Ennemminkin mieleeni ponnahteli keinoja, joilla voisin hoitaa tämänkin projektin erityisen hyvin ja nokkelasti, kuten tapoihini kuuluu.

Kaikesta alkoholista luopuminen olisi tietysti hyväksi. En kuitenkaan harkinnut sitä tosissani, sillä käytin sitä muutenkin vähän. Ajan kuluessa päätin, että on parempi juoda lasillinen hyvin mielin, kuin kieltäytyä ja samassa jälleen uppoutua miettimään kieltäytymisen syytä, eli lapsettomuutta.

Harkitsin myös lopettavani alkoholinkäytön appivanhempieni seurassa jo ennen ehkäisystä luopumista, yksityisyyssyistä.

He ovat vahtineet alkoholinkäyttöäni seurustelumme alkuajoista lähtien, siis nimenomaan raskautta odottaen. Minua ärsytti ihan mielettömästi, että saunasiideristä kieltäytymisestä alkoi joka jumalan kerta se sama virnuilu kieltäytymisen tosiasiallisesta syystä.

Se oli raivostuttavaa käytöstä jo silloin, kun perhesuunnitelmamme olivat vasta pilke silmäkulmassa. Enhän minä, tai muutkaan miniät, olleet mitään sieppoja muutenkaan.

Siksi ajattelin, että lopetan kaiken juomisen heidän seurassaan jo kauan ennen yrittämisen aloittamista, jotta viinistä kieltäytyminen ei sitten aikanaan herätä turhaa huomiota. Ja siitäs saavat, miettiköön sen pari vuotta että onpa kumma kun ei tuon vatsa kasvanutkaan. 

Minä todellakin lopetin saunajuomat heidän luonaan ja vastasin virnuiluun erityisen kyllästyneellä resting bitch facella. Se toimi pahimpaan uteluun (joskaan ei kaikkeen, ks. tämä postaus).

Vähäisten paheideni kärkipäässä on myös sokeri. Olen jossain määrin sokerihiiri, mieleni tekee makeaa hirveän usein. En napostele kaapeista karkkipusseja, mutta kieltäydyn kahvipöydän viinereistä todella harvoin.

Pelkään, että raskaana makeanhimoni yltyy kamalaksi sokerikoukuksi, saan raskausdiabeteksen, lihon kolmekymmentä kiloa ja saan kuusikiloisen vauvan. Olen miettinyt, että olisi mahtavaa lopettaa sokerinkäyttö, tai oikeastaan sokeriherkut, kokonaan jo ennen raskautta. Se tekisi vain ja ainoastaan hyvää.

Olen pitänyt kaikenlaisia herkkutaukoja, mutten osaa arvioida, onko herkutteluni määrä todellisuudessa muuttunut lainkaan näiden vuosien aikana. En ole edes sitoutunut herkkupäivä-taktiikkaan.

Yksi merkittävä syy muutosten pysymättömyyteen lapsettomuus, sillä raskautta ajatellen tehdyt elämänmuutokset muistuttavat jatkuvalla syötöllä siitä, että on epäonnistunut tulemaan raskaaksi.

Nyt olen alkanut harkita näiden loistavien saivartelujeni toteuttamista uudelleen, sillä tieteellisesti ajateltuna, raskautumiseni on nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin. Minulla on tiedossani oikea päivämäärä, jolloin olen melko todennäköisesti raskaana. En välttämättä ole, mutta jopa todennäköisesti olen.

Olisiko tänään siis hyvä päivä vaihtaa pienempään kahvikuppiin ja alkaa vieroittautua sokerista?