Lapsettomuus on arkista
Haluaisin kertoa, että
minulla on taianomainen tunne siitä, että nyt asiat ovat loksahtaneet kohdalleen, jokin on eri tavalla
kroppani tuntee joka solullaan, että se valmistautuu kasvattamaan pienen ihanan ihmisen
ja se vuosikausia kestänyt pettymysten aallokko, jossa olemme seilanneet surkealla kaarnaveneellä, on nyt seestynyt.
Mutta mikään tuosta ei pidä paikkaansa. Elämä on jatkunut inseminaation jälkeen äärimmäisen tavanomaisena, jos sitä ei lasketa, että aamuin illoin täytyy työntää pilleri sinne, minne aurinko ei paista, ja väliajat se valuu ikävästi pois.
Minua jomottaa ajoittain sattumoisin juuri sille puolelle, johon lääkäri kertoi keltarauhasen muodostuneen. Järjen ääneni tietää kertoa, että se on Lugesteronin sivuvaikutuslistalla. Voi kun malttaisin kuunnella sitä, ja jättää kuuntelematta google-haun tuloksia.
Tässä minä taas odotan. Vielä puolitoista viikkoa. Tätähän lapsettomuus suurimmaksi osaksi on.