Lapsettomuuspaljastaja

Ravintolassa aterimet kilkkavat tasaisena helinänä ja pienehkössä salissa on iloinen puheensorina. Tarjoilija nostaa miesten eteen IPAt, minulle ja Iinalle 24cl valkoviinilasilliset. Juomiin sattuu ilta-aurinko ja ne helmeilevät kutsuvina.

Harmi, ettei ulos enää mahtunut istumaan. Me tosin lähdimme tänne hetken mielijohteesta, mikä on muuten lapsettoman elämän ylivoimaisia etuuksia, joten oli hyvää tuuria saada edes jonkinlainen pöytä.

Siirrän kauniisti taiteltua valkoista servettiä tarttuakseni lasini ohueen varteen, ja kilistämme kesän ja jälleennäkemisen kunniaksi saman tien. Jääkylmät tuopit hikoilivat jo tässä lyhyessä hetkessä pöytäliinaan rinkulat.

Muistamme katsoa jokaista skoolatessa syvälle silmiin, sillä sen unohtaminen povaa huonoa seksiä. Joku meistä oppi tavan Saksassa vaihto-opiskelijana ja juurrutti sen selkäytimiimme noin kymmenen vuotta sitten.

Tapaamme pitkästä aikaa ja päällimmäiset kuulumiset on ehditty vaihtaa jo alkuillasta. Nyt käymme läpi kaveripiirimme uutisia: niitähän riittää, sillä koronan vuoksi porukka ei ole tavannut pitkään aikaan.

Vai on heillekin tulossa lapsi. En mä tiennytkään että he on rauhoittuneet, viimeksi kun nähtiin niin molemmilla oli aika vauhti päällä, Toni toteaa.

Samat sanat, oli kieltämättä yllätys, aion vastata, mutta mieheni avaakin suunsa ensin.

Niin, en mä tiedä että kertoiko Emilia jo, mieheni aloittaa katsahtaen lähinnä Iinaa, mutta mehän on jo yritetty monta vuotta lasta.

En ole varma, loksahtaako leukani oikeasti, mutta siltä se ainakin tuntuu. En osannut lainkaan odottaa, että mies kertoo asiasta, vieläpä keskellä täpötäyttä ravintolaa.

Hän vaan kertoo ilman sen kummempia valmisteluja. Tuosta noin vain! Noin vain!!

Ollaan nyt käyty hoidossakin jo jonkin aikaa, hän jatkaa, ja minä katson häntä edelleen epäuskoisena.

Hämmentyneenä mietin en ehtinyt-vastaustani sekunnin liian pitkään, ja Iina ennättää ääneen ennen minua.

Ei, ei ehtinyt vielä kertoa, hän sanoo ystävällisesti, ja minä vastaan, että tjooo, en tosiaan ehtinyt.

Tuntuu vähän vaikealta asialta mainita sillain ohimennen kuulumisina, jatkan lähes kuiskaten, kiillottaakseni omaa kilpeäni. On juuri käynyt ilmi, että minulle tämän tiedon kakistaminen on selkeästikin vaikeampaa, kuin miehelleni.

Nolottaa, etten saanut sanottua tätä itse ensin Iinalle. Kunpa hän ei ottaisi tätä epäluottamuslauseena.

Teen pikaisen toimintasuunnitelman: vaikka mieleni tekisi kuunnella, miten mieheni tilanteestamme kertoo, päätän itse jatkaa aktiivisena keskustelua aiheesta, ettei vaan vaikuta siltä, etten minä olisi halunnut kertoa heille.

Veikkaisin, että mieheni versio olisi pikemminkin referaatti, kuin informatiivinen raportti. Minulle on tärkeää kertoa aiheesta enemminkin, kun se kerran on esille otettu.

Iina ja Toni nyökyttelevät ymmärtäväisinä. Juuri tuon reaktion takia olin jo etukäteen päättänyt, että heille, jos joillekin, haluan tämän asian kyllä jakaa.

Missasin kyllä monta, monta luonnollisempaa tilaisuutta kertoa jo ennen ravintolaan saapumista.

Olisin aivan hyvin voinut aiemmin vastata mitäs meille, no töitä ja remonttia, ja sitten jatkaa: ja sellainen pieni projekti. Mutta ei. En saanut sanoja suustani, vaikka mieli tekikin.

Nyt olemme kirjaimellisesti ahtaan salin keskellä, ja vaikka ketään ei varmasti kiinnosta kuunnella meitä, yllättäen minä olen nelikosta kiusaantunein ja puhun matalimmalla äänellä.

Tuo on varmasti ollut aika rankkaa, Iina vastaa empaattisesti, ja minä huomaan näprääväni hermostuksissani kauniin kukkamekkoni helmaa.

No joo, ne lääkkeet pelotti eniten, mutta oikeastaan niistä ei tullut juuri mitään oireita. Mutta onhan tämä joo kestänyt.

Minunhan tästä pitäisi puhua kaikista sujuvimmin. Minähän tätä kertomista olen miettinyt hartaasti etukäteen.

Harkitsin jopa kysyväni mieheltä taktiikkaamme ennen heidän saapumistaan. No, en sitten kysynyt, sillä olin itse jo päättänyt haluavani kertoa Iinalle, ja toisaalta kertomisen suunnitteleminen olisi tehnyt itse kertomisesta entistäkin jännittävämpää. Ja tiedänhän minä, että tämä ei enää ole mikään salaisuus.

Vannoutunut kyllä se vielä tulee-uskovainen mieheni onkin todella sujuva lapsettomuuspaljastaja.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *