Mutta, miksi et?!

Meillä oli tiedossa juhlat. Kosteat, kosteat, viisikymppiset.

Mietimme pari viikkoa etukäteen, millä ihmeen verukkeella minä olen siellä juomatta. Suurin haaste tuntui piilevän siinä, että järjestäjät ovat keski-ikäisiä, joille alkoholin käyttäminen on vieläkin varmempi itsestäänselvyys, kuin meille kolmekymppisille.

Joo, meidän kaveripiirissämme on myös sosiaalista painetta, mutta ei se ole mitään tähän keski-ikäiseen jengiin verrattuna.

Meidän kaveripiirissämme voi aina sanoa mä voin hei olla tänään kuskina tai mulla on antibioottikuuri tai en mä nyt viiti, kun tulee nykyään niin hirveä krapula. Ne ovat ihan valideja syitä sille, ettei nyt maistu.

Kaikki näistä pykälää vanhemmista ovat jo sen verran varakkaita, ettei esimerkiksi kuskina toimiminen ole millään muotoa pätevä syy olla juomatta. Heille takseja ja hotellihuoneita saa aina. Heillä ei enää ole lapsenhoito-ongelmia, heillä ei ole maratontreenejä seuraavalle päivälle, he osaavat nauttia elämästä.

Antibioottikuurienkin aikaan on aina siemailtu vähäsen, kyllähän nyt ruoan kanssa voi maistaa! Varsinkin, kun heillä pöydässä ei tietenkään ole mitään keskinkertaista kyykkyviiniä.

Ei se kyllä mene niille läpi, että mulla on korvatulehdus ja antibioottikuuri. Ei se vaan kelpaa niille syyksi, ne vaan jatkaa silti yllyttämistä.

Totta.

No mitä jos vaan kerrotaan totuus.

Ai haluatko sä kertoa teidän porukoille? 

No en!!!

Mutta sille porukalle voisit kertoa?

No joo. Ei se tieto sieltä leviä.

No mitä jos leviää. Kyllä ne saattaa törmätä jossain.

Mieti, Kososet tulee myös. Ne saattaa tavata.

No… Se ois kyllä kamalaa. Jos ne kuulisi uutiset niin random-tyypiltä.

Epätodennäköistä, mutta kamalaa.

Ei saataisi sitä ikinä anteeksi.

On se nyt muutenkin vähän väärin kertoa siellä kaikille, kun ei halua omille vanhemmille kertoa.

No joo.

… Ja saattaahan tää ongelma ratketa jo ennen niitä juhlia. 

No jos kerrotaan vaan juhlakaluille. Kerrotaan, että ollaan oltu hoidoissa, ja siksi siitä ei saa huudella.

No entäs ne Kososet? Sanonko mä niille, että on joku pillutulehdus ja hevosen antibiootit siihen.

Kutittaa niin pirusti, aijaijai, niin sitten ne ei kehtaa kysellä enempää.

No kyllä niille kelpaa se että sä olet kuskina. Muitahan me ei sieltä tunneta, niin ei ne tyrkytä.

Sillä sitten mentiin. Glittermekko niskaan ja kuskiksi bileisiin.

Istuimme kahdeksan hengen seurueissa, eli tutustuimme kahteen uuteen pariin. He olivat noin nelivitosia, hirveän sosiaalisia ja mukavia tyyppejä. Tiesin, ettei tällaisessa järjestelyssä ole käytännössä mahdollista teeskennellä juovansa. Saati tuoda omia juomia.

Kippis, heläytimme iloisesti ja katsoen tarkasti toisiamme silmiin aina lasien osuessa yhteen.

Sä olit siis Emilia, eikö niin? Ai sä olet tänään kuskina, vieressäni istuva pariskunta juttelee.

Joo, Emilia, moi, kättelemme. Joo, mä nyt oon tänään kuskina.

Ajatteko te siis illalla kotiin? Eikö teillä oo joku parin tunnin matka?

Ei kun kyllä meillä on hotelli tosta keskustasta, mutta joo, mä nyt ajattelin että joudan ihan hyvin ajaa. Mistäs te saitte huoneen?

Olen oppinut, että minua viisitoista vuotta vanhemmalle ihmiselle ei parane sanoa, että krapulat ovat nykyään niin hirveitä. Parempi vaan suoraan keksiä joku muu syy.

Noin tunnin päästä olemme siirtyneet illallisen pariin. Sekä juoma- että ruokapöytä notkuu ja porukka alkaa humaltua tasaisen vahvasti.

Kososten kanssa naureskelemme eräille legendaarisille pikkujouluille ja selitämme sitä uusille tuttavuuksillemme, jotta he pääsevät mukaan juttuun.

Hah, aikamoinen reissu, he höröttävät. Niin, siis tänään sä olet kuskina?

Joo, niin mä satun olemaan.

Mutta eikö teillä ollut majoitus? 

No joo, on, mutta ei nyt sen koronan jälkeen oikein maistu. Sanoinko mä muuten, että mulla meni koronasta makuaisti?

Harhautukseni toimii vain hetken. Yritän keskustella lomasuunnitelmista, hiihtobuumista, mistä tahansa lähes jokaista ihmistä koskettavasta helposta puheenaiheesta, mutta he vaan eivät syty mistään aiheesta, vaikka muutoin vaikuttavatkin aika puheliailta.

Siis, saanko mä kysyä, juotko sä siis yleensäkään, rouva tiedustelee yhtäkkiä. Johan hän onkin ehtinyt tämän illan aikana varmistaa kahdesti, että mä en tosiaan aio tänään juoda.

Joo, siis, en mä ole absolutisti. Kyllä mä siis yleisesti ottaen juon. Tietty nyt korona-aikana on toi sosiaalinen elämä ollut aika vähäistä, heh, niin sen puoleen vähän vähemmin.

Mmm, hän myötäilee.

Onko teillä ensi kesänä monet juhlat tiedossa? Meillä on varmaan viidet, kun kaikki on siirtäneet häitään koronan takia. Tämän tukevampia aasinsiltoja toiseen puheenaiheeseen en voisi tarjoilla.

Aaa, okei. Ei meillä taida olla yhtiäkään. Mutta siis, nyt et juo?

Novittu. Mikä tässä on niin vaikeaa hyväksyä!!! Miksi sä et voi tarttua mihinkään mun ehdottamaan puheenaiheeseen, vaan sua häiritsee tämä mehulasi näin paljon?

Aikuista ihmistä. Tuntematonta ihmistä. Olenko mä itse ollut joskus noin rasittava?

Varmaan olen.

Mulla meni äsken hermo sen miehen jankkaamiseen, niin sitten mä kerroin miksi sä et oikeasti juo, mieheni kertoi kotimatkalla. Se vaan jankkasi ja jankkasi.