Niitä viimeisiä kiviä
Vankka uskoni moderniin lääketieteeseen on alkanut pikkuhiljaa horjua.
Minä olen kuvitellut lisääntymisen olevan hyvin suoraviivaista toimintaa, jonka ongelmakohdat lääketiede osaa vähintään määrittää, jos ei korjata. Nyt, kun näin ei ole tapahtunut, olen alkanut suhtautua kaikenlaisiin vippaskonsteihin jatkuvasti vakavammin.
En ikinä ajatellut, että lapsen saaminen olisi helppoa, mutta kuvittelin tieteen tuntevan sen mekanismit jo todella hyvin.
Olen ajatellut, että annan ensin tieteelle mahdollisuuden, ja sen jälkeen käännän kaikenlaiset jäljellä olevat kivet vaikka foliohattu päässäni tämän ongelman ratkaisemiseksi.
Jalkoja olen toki pitänyt ylhäällä iät ja ajat, makoillut mahallani ja selälläni, syönyt foolihappoa ja vitamiineja, nehän ovat tieteen selittämiä keinoja. Greippimehu, kuningatarhyytelö, homeopatia ja akupunktio ovat sitten kun-listallani.
Olisinhan voinut kokeilla näitäkin jo kyllästymiseen saakka, mutta minulle, tiedeuskovaiselle, se olisi yliyrittämistä, eikä todellakaan minun kategoriassani rentoa yrittämistä. Eikä yksikään hoitohenkilökunnan jäsen ole suositellut mitään niistä.
No, viimeisimmän Vain elämää-kauden jälkeen olisin kyllä varannut ajan akupunktioon, jos läheltä olisi löytynyt lapsettomuuden hoitoon erikoistunut hoitaja.
Tieteellä on vielä muutama lyöntivuoro jäljellä, mutta päätin jo aloittaa siitä konstista, joka liippaa moderneja hoitomuotoja lähimpäntä. Kuuntelin nimittäin lapsettomuuspodeja ja törmäsin taas aiheeseen ferritiini.
Haluaisin uskoa, että se on lapsettomuuden kannalta aidosti epärelevantti testi, kun sitä ei lukuisista verikokeista huolimatta ole minultakaan ikinä testattu. Perustelin testin ostamista itselleni myös sillä, että hyvä ferritiini voisi auttaa ainakin kestävyysurheilun saralla, vaikka sillä ei olisikaan ratkaisevaa merkitystä lisääntymisemme onnistumiseen.
No, se oli 28, eli matala, mutta ei hälyttävä. Ostin heti rautatabletteja, sillä jossain suositeltiin raskautta yrittävien arvoksi vähintään 50-70 (ja näin jo itseni mielettömän kevyellä juoksuaskeleella ensi kesän puolimaratonilla). En nyt edes jaksa etsiä lähdettä, voi olla, että se oli tyyliin suomi24-keskustelupalstalta. Halusin kuitenkin uskoa sitä.
Ja on kuitenkin fakta, että hyvän ferritiinin alueena pidetään 30-125.
En todellakaan vaivautunut konsultoimaan lääkäriä, olenhan oman elämäni Christina Yang. Mainitsen siitä sitten seuraavalla kerralla. Siis rautatableteistani.
Eihän paremmasta ferritiinistä voi haittaakaan olla, kunhan en ala popsia rautaa kuin irtokarkkeja. Onneksi minun vatsani ei ole kovin herkkä.