No enpä olisi uskonut

En ollut ikinä ennen kuullut, että suvussani olisi minkäänlaista lapsettomuutta.

Hyvänen aika. Minullahan on kolme sisarusta. Kolme!

Monta sisarusta, nuorehkot vanhemmat. Parikymmentä serkkuakin. En ole osannut hetkeäkään epäillä, että suvussamme saattaisi olla lapsettomuutta.

Niin, mulle silloin määrättiin jotain keltarauhashormonia muistaakseni, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta, äitini kertoi.

Joo, sitten se vaan aikanaan onnistui, isäni komppasi. Mutta kestihän siinä. Mikäköhän siinä sitten oli.

Jaa-a. Olisipa ihan uskomattoman kiva tietää.

Pahin jännitykseni oli lauennut, muistin jopa hengittää. Kohoavat kyyneleet eivät kirvelleet silmäkulmassa enää ihan niin pahasti.

Niin, eli selvisikö se syy sitten lopulta, kysyin.

Nytkö minä vihdoin saan vastauksen elämäni suurimpaan arvoitukseen? Yhdellä puhelullako se olisi koko ajan selvinnyt?

Eei, ei kyllä mitään syytä ikinä selvinnyt. Näinköhän se voisi sitten olla jotain perinnöllistä…

Ai VOISIKO, teki mieleni kivahtaa. Sehän on ihka ensimmäinen asia jota niissä tutkimuksissa kysytään!!

Ja me olemme aina kirkkain silmin vastanneet, ettei suvussa ole ollut ongelmia, sillä kaikki ovat todistettavasti lisääntyneet. Minun sisaruksillani tosin ei ole vielä lapsia, mutta mitäpä väliä sillä tutkintahaaralla on, kun sisaruksia ylipäätään on.

Huokaisin syvään ja tuijotin kattoa. Olipa tämä varsinainen plot twist.