Mustiin, täydellisesti istuviin urheiluvaatteisiin pukeutunut nainen istuu beigen sävyillä sisustetussa takkahuoneessa. Mäkin olen ajatellut hankkia tuollaisen savunmustan Iittalan valaisimen, mietin, ja selaan vanhempiin kuviin.

Tuo sisustus voisi tosiaan olla lehdestä. Ehkä nainen on ihan oikeasti sisällöntuottaja sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä päiväkirjabloggari, kuten minä.

Mieleni tekisi katsoa story, mutta en halua missään nimessä jäädä kii tästä stalkkauksesta. Minä nimittäin tunnen vain hänen miehensä.

Tuo maailman suloisin koirarotu on näköjään Australian labradoodle, se selviää hästägeistä. Kylläpä se maastoutuu hyvin emäntänsä fleeceen ja, no, tuohon täydellisen harmoniseen sisustukseen muutenkin.

Hän on varmaan kehitellyt jonkun oman filtterin, kun koko profiili on näin esteettinen. Seesteinen. Olisipa minunkin elämäni yhtä seesteistä.

Hänen miehensä on ihan mielettömän komea, me olemme entisiä työkavereita. Ulkomuotonsa ohella häntä on siunattu myös ihanteellisella luonteella ja silloin yhteisellä työpaikalla mietin monta kertaa, että jos en olisi naimisissa, kehittelisin meille aivan uudenlaisen after work-kulttuurin, jos tiedät mitä tarkoitan.

Tietysti minua kiinnostaa, minkälaisen vaimon hän on löytänyt! Ketäpä ei kiinnostaisi.

No, kaikin puolin ihanteellisen, nähtävästi. Kauniin, urheilullisen, tyylikkään, varmasti fiksunkin. Ja selvästi hedelmällisen, tietenkin, sen uutisen minä näin jo kuukausia sitten hänen miehensä tililtä. Silloin se puristi rintaani, ja yritin keksiä mieleni ylentämiseksi tusinan asioita joissa minä olen parempi kuin tuo täydellisen hedelmällinen morsian, mutta nyt minä tiedän, mitä odottaa.

Metsästystä harrastavalle miehelle tulee tietenkin poika, ja tietenkin se luki myös naisen biossa muistutuksena.

Baby boy onboard on mielestäni teennäinen ja ällösöpö teksti bioon, mutta se taitaa johtua siitä, että se on teksti joka minun biooni tuntuu niin saavuttamattomalta.

Mutta! Minähän en ole hänelle kateellinen, minä olen ystäväni (no okei, kaverini) puolesta onnellinen, muistutan itselleni, joten minä saan jatkaa stalkkaamista ja tutkia, minkälaisen ihmisen kanssa hän on yhdessä.

Minähän olen kateuden yläpuolella, ja koska perheenlisäysuutinen on jo valmiiksi tiedossani, uskallan harrastaa tällaista vakoilua. Nyt vaan varovasti, etten vahingossa tykkää mistään kuvasta.

Murun mukaan mun vauvamasu on tosi kaunis, seuraava kuvateksti sanoo, ja yhtäkkiä minua oikein vihlaisee rinnasta. Suljen sovelluksen silmänräpäyksessä.

Tulee oikein huono olo. Nousee pala kurkkuun.

Jotenkin mä voin niin elävästi kuulla, miten tämä ihana mies sanoo siirappisella äänellään rakkaalleen, joka odottaa hänen esikoistaan, että sun vauvamasu on tosi kaunis.

Katsoo niin rakastavasti vaimoaan ja kehuu täydestä sydämestään hänen vauvamasuaan.

Joo: mä olen niin, niin, kateellinen. (Huom. en kuitenkaan hänen miehestään vaikka hän onkin mielestäni Pohjanmaan Ryan Reynolds.)

Kyllä, tiesin odottaa myös vauvasisältöä, mutta selvästikään en ollut valmis tällaiseen mielikuvaan. Miten tämä voi tuntua näin pahalta?

No, itsepä stalkkasin.

No vieläkö jatkuu, mieheni kysyi sängystä jo ennen hyviä huomenia.

Tämä asia siirtyi elämämme keskiöön välittömästi. Tietysti. Minä nukuin koiranunta koko yön etten sotke lakanoita, sillä tamponiahan ei voi käyttää, jos haluaa tarkastella todistusaineistoa.

Soititko sä sinne lääkäriin, hän tiedusteli jo ennen lounasaikaa.

En. Ei sinne kannata nyt soittaa, kun ei ole kipuja.

Sanoithan sä että sua koskee niin kuin menkoissa?

No joo, mutta sehän on ihan normaalia.

Eikä edes verrattavissa sellasiin oikein pahoihin menkkoihin kun pärjää ilman särkylääkettä.

No mut oisko sinne kuitenki kannattanut soittaa?

Ei ne kuitenkaan tietäisi varmaksi, että mitä tapahtuu. Ja vaikka tietäisikin, niin ei ne voisi tehdä sille mitään.

Vaikka nyt löytyisi syke, niin ensi viikolla huolehtisin ihan samalla tavalla, että löytyykö sitä enää. Ja mun on paljon helpompaa päästä tästä yli, kun en ole nähnyt sen sykkivän vielä kertaakaan.

Vaikka nyt ei löytyisi sykettä, niin…

No, kai on parempi tyhjentyä tällä tavalla luomuna, ja toivoa, että se tapahtuu riittävällä tarkkuudella. Ei kai he sille mitään nyt tekisi, tsekkaisi vaan myöhemmin, että jäikö sinne lopuksi mitään poistettavaa.

Kamala ajatus. Kaavinta. Sillähän on peloteltu yläasteen abortti-informaatiosta saakka. ”Jos joutuu sellaiseen kaavintaan niin ei ehkä koskaan saa lapsia sitten kun haluaa!”

Okei. No mutta minkä verran vuotaa? Hän taitaa olla taas googlen parissa.

No… Varmaan aika saman verran kuin eilenkin. Tai ehkä vähän vähemmin.

Tai… no nytkin kyllä silti aika paljon.

Eilen tuli kyllä itse asiassa aika… tosi paljon.

Myöhemmin arvioin määrää ”sellaiseksi, että oli pakko istua enimmäkseen tuolilla, ettei vuoda ohi”. Mieheni ei tietenkään ymmärrä tätä anatomista ongelmaa, joka terveyssiteisiin liittyy.

Mä soitan sinne sitten maanantaina, niin jospa ne tutkisi jo ensi viikolla että mikä on homman nimi.

Mutta jos se nyt on mennäkseen kesken, niin se menee kuitenkin, vaikka sinne menisikin nyt jo tutkittavaksi. Ilmeisesti miehen nettitutkimukset kertovat saman asian, sillä hän tyytyy vastaukseeni.

Piti minun tämäkin päivä nähdä, mietin. Mieli tekisi mököttää kotona sohvannurkassa Benin, Jerryn ja neiti Rieslingin kanssa, mutta täällä minä olen töissä valmistelemassa elämäni toistaiseksi suurinta urasaavutusta.

Tämä on hirveän iso juttu, hirveän hieno juttu, sinettiä vaille valmis. Tietysti olen innoissani. Nyt pitäisi keskittyä ihan viimeisiin detaljeihin ja saattaa tämä maaliin asianmukaisesti, mutta minä se vaan googlaan keskenmenotarinoita.

Tämän päivän pitäisi siis olla poikkeuksellisen onnellinen. Mieleenpainuva kaikessa iloisuudessaan. Yritän keskittyä olemaan kiitollinen siitä, että jos alapääni asioita ei lasketa, minulla menee tosi hyvin.

Mutta vaikeaahan se on, vaikka kuinka kuuntelenkin kiitollisuudesta kertovaa Valon antajat-kirjaa.

Teen jopa exceliin hcg-laskurin, jolla pohdin, olisiko kaappini viimeisestä digitaalisesta raskaustestistä jotain hyötyä. On pakko todeta, että testin hcg-rajoista on harmittavan ristiriitaista tietoa. Haluaisin tehdä sen tietysti siten, että saisin selville, onko hcg noussut edelleen vai onko vuodatus tehnyt tehtävänsä, mutta en minä siitä näköjään viikonlopun aikana saa mitään hyödyllistä tietoa irti.

Pitää vaan odottaa. On pakko perua illan kahvakuulatunti ja suunnata sen sijaan ostamaan marketista jotain super-siteitä.

Ystävä sattuu laittamaan viestiä ja kysyy nimenomaan siitä, ovatko meidän lapsettomuushoidot edenneet. Päätän vastata kiertelemättä: no mä olen kai teknisesti ottaen raskaana ja taisin juuri eilen saada keskenmenon, vaikka vaarana onkin se, että säikäytän hänet ja se on muutenkin aivan TMI sinkkuelämää elävälle ihmiselle. Tekee hyvää kertoa.

Hän ei näytä säikähtävän rehellistä vastaustani ja olen iloinen, että hän sattui kysymään asiasta suoraan. Muuten en olisi saanut sanotuksi siitä mitään.