En usko, että ferritiini varsinaisesti ratkaisee lapsettomuutemme. Se saattaa kohentaa terveyttäni, tai saattaa olla kohentamatta, mutta katsotaan nyt tämäkin kortti varmuuden vuoksi.

Katsotaan, kun ei ole parempaakaan ehdotusta. Ja siitä selviää kuitenkin näin pienellä vaivalla.

En laske hirveästi odotuksia ferritiinin varaan, koska kyllähän ferritiini on ennemminkin koko kansan viraalihitti, eikä tiedeyhteisön viimeisin megauutinen. Siis hitti siinä mielessä, että yhtäkkiä sen olemassaolosta tuntuvat tietävän kaikki self-helppaajat, siksihän minäkin sitä keksin testata.

Ja mikäpä siinä, minä olen nyt tukenut yksityisiä terveydenhuoltopalveluita 59 eurolla. Olisi sen rahan voinut johonkin turhempaankin käyttää.

Uskon, että monella ihmisellä ferritiini vaikuttaa olotilaan merkittävästi, ja varmasti yhtä moni ei huomaa sen muutoksia lainkaan. Kai sen tietää omalta kohdaltaan vasta sitten, kun kokeilee.

Jos olisin lääkäri, insinöörimieleni seuraisi luultavasti muutamaa arvostettua julkaisua, joiden perusteella arvioisin, ovatko viitearvot riittäviä tavoitteita, vai onko viitearvojen suuri vaihteluväli patriarkaalisen yhteiskunnan muotoilema normi, jota saattaa olla aiheellista tarkastella kriittisesti.

No, en tietenkään ole lääkäri, joten on ihan sama kumminko asia on. Parempikin se arvo saisi olla, tämä päätelmä riittää minulle nyt.

Minulle pääasia ei nimittäin ole se, liittyykö ferritiini lapsettomuuteemme ollenkaan.

Matala ferritiini tuntui suorastaan upealta uutiselta. Minulle tämän löydöksen itseisarvo on siinä, että minusta vihdoin löytyi edes yksi asia, joka voisi olla paremmin!

Minä voin vihdoin tehdä terveyteni edistämiseksi edes jotain!

Voin hoitaa itseäni! …Vaikka kyse onkin vain pienistä ilman reseptiä saatavista pillereistä, jotka saattavat lähinnä sekoittaa vatsan.

On nimittäin melko turhauttavaa ravata vuosikausia tutkimuksissa kuulemassa, että olen äärimmäisen terve.

Ikinä, ikinä, kroppani toiminnassa ei ole ollut parantamisen varaa. Ei pienintäkään neuvoa, mitä minä voisin ehkäpä tehdä toisin, ihan vaikka varmuuden vuoksi.

No, kaipa on parempi, ettei mikään auktoriteetti ole neuvonut minua vaikkapa välttämään rääkkitreenejä. Sellaisten rennoiksi tarkoitettujen heittojen merkitys kasvaisi varmaan stressaavaksi ohjenuoraksi elämässä.

(Ja jos minulla olisi joku selkeä sairaus, sekin varmasti tuntuisi vähintään yhtä pahalta, kuin tämä selittämättömyyden mysteeri. Ja saattaisin pelätä sen ohella jotakin muuta piilevää vaivaa.)

En ajattele, että minulta olisi todellakin täytynyt testata tämä hoitojen yhteydessä aiemmin, sillä kylmät faktat sen vaikutuksista ovat varmaan vajavaisia. Voin kertoa sitten jälkikäteen, luulenko juuri varastoraudan muuttaneen olotilaani mihinkään suuntaan.

Silti tuntuu aivan uskomattomalta onnistumiselta, että minä voin popsia pienen pieniä rautatabletteja, ja mennä puolen vuoden päästä verikokeisiin todentamaan, olenko onnistunut kääntämään yhden ainoan käännettävissä olevan kortin tästä pelistä. 

Vankka uskoni moderniin lääketieteeseen on alkanut pikkuhiljaa horjua.

Minä olen kuvitellut lisääntymisen olevan hyvin suoraviivaista toimintaa, jonka ongelmakohdat lääketiede osaa vähintään määrittää, jos ei korjata. Nyt, kun näin ei ole tapahtunut, olen alkanut suhtautua kaikenlaisiin vippaskonsteihin jatkuvasti vakavammin.

En ikinä ajatellut, että lapsen saaminen olisi helppoa, mutta kuvittelin tieteen tuntevan sen mekanismit jo todella hyvin.

Olen ajatellut, että annan ensin tieteelle mahdollisuuden, ja sen jälkeen käännän kaikenlaiset jäljellä olevat kivet vaikka foliohattu päässäni tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Jalkoja olen toki pitänyt ylhäällä iät ja ajat, makoillut mahallani ja selälläni, syönyt foolihappoa ja vitamiineja, nehän ovat tieteen selittämiä keinoja. Greippimehu, kuningatarhyytelö, homeopatia ja akupunktio ovat sitten kun-listallani.

Olisinhan voinut kokeilla näitäkin jo kyllästymiseen saakka, mutta minulle, tiedeuskovaiselle, se olisi yliyrittämistä, eikä todellakaan minun kategoriassani rentoa yrittämistä. Eikä yksikään hoitohenkilökunnan jäsen ole suositellut mitään niistä.

No, viimeisimmän Vain elämää-kauden jälkeen olisin kyllä varannut ajan akupunktioon, jos läheltä olisi löytynyt lapsettomuuden hoitoon erikoistunut hoitaja.

Tieteellä on vielä muutama lyöntivuoro jäljellä, mutta päätin jo aloittaa siitä konstista, joka liippaa moderneja hoitomuotoja lähimpäntä. Kuuntelin nimittäin lapsettomuuspodeja ja törmäsin taas aiheeseen ferritiini.

Haluaisin uskoa, että se on lapsettomuuden kannalta aidosti epärelevantti testi, kun sitä ei lukuisista verikokeista huolimatta ole minultakaan ikinä testattu. Perustelin testin ostamista itselleni myös sillä, että hyvä ferritiini voisi auttaa ainakin kestävyysurheilun saralla, vaikka sillä ei olisikaan ratkaisevaa merkitystä lisääntymisemme onnistumiseen.

No, se oli 28, eli matala, mutta ei hälyttävä. Ostin heti rautatabletteja, sillä jossain suositeltiin raskautta yrittävien arvoksi vähintään 50-70 (ja näin jo itseni mielettömän kevyellä juoksuaskeleella ensi kesän puolimaratonilla). En nyt edes jaksa etsiä lähdettä, voi olla, että se oli tyyliin suomi24-keskustelupalstalta. Halusin kuitenkin uskoa sitä.

Ja on kuitenkin fakta, että hyvän ferritiinin alueena pidetään 30-125.

En todellakaan vaivautunut konsultoimaan lääkäriä, olenhan oman elämäni Christina Yang. Mainitsen siitä sitten seuraavalla kerralla. Siis rautatableteistani.

Eihän paremmasta ferritiinistä voi haittaakaan olla, kunhan en ala popsia rautaa kuin irtokarkkeja. Onneksi minun vatsani ei ole kovin herkkä.