Ei sillä, että tämä olisi mitenkään kiinnostavaa tai ulkopuolisten korvaan edes hauskaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, koska jaksan nauraa omille jutuilleni loputtomasti, ja minulle tämä toimii ensisijassa päiväkirjana. 

– Sitä mä tässä mietin… että… kun aina opetetaan, että tarvitaan yksi ainoa siittiö… 

– …?

– Niin, että tarvitaan vain yksi ainoa uimari, joka sitte hedelmöittää sen munasolun.

– Joo, yksihän sinne pääsee…

– Niin, että vaikka niitä on tsiljoona siinä yhdessäkin satsissa, ni vaan yksi uimari valikoituu. YKSI. 

– …

– Ni miksi niitä sitten laitetaan siihen maljalle kuitenkin 200.000 yhtä munasolua kohden?

– … No. Jos ne haluaa pelata varman päälle. 

– No on kyllä ihan s*atanan varman päälle! Jos yksi ainoa riittää, mutta laitetaan nyt varmuuden vuoksi kaaaksi… kaksitoista… 

– Menköön kaksisa… äh, kaksituhatta… ahhahahah!

– Hitto, laitetaan kaksisataatuhatta ni ainakin riittää!

– ahaAHAHHA!

– Ainakin riittää, niin just! Menköön kaksisataatuhatta.

– hah! Ja tosta muutama kymmenen tuhatta vielä kaupantekijäisiksi.

– Mutta hei, mieti, säkin oot ollu se yksi ainoa, kaikista paras, jostain neljästä miljoonasta. Hieno juttu kuule. 

-…

– Sunkin kiveksissä jatkuvasti pelätään, että kun hetki koittaa, niin täältä kuulemma imaistaan tuonpuoleiseen…

-…???

– …Ne tietää, että ensin alkaa aina sellainen jumalaton vatkaus…

– …Siis sellanen oikein hirveä myrsky alkaa ensin, ja sitten joillekin tovereille aina tulee noutaja sen päätteeksi! aahaha!

– Siellä ne sun siittiöt vaan miettii pimeydessä, että jokohan meidän vuoro koittaa seuraavana!  

-… Aivan varmasti miettii…

– Eikä kukaan niistä voi tietää, että mihin ne kaverit sitten joutui oikeesti

-…?!

– Hirveä juttu hei kun ei ne voi tietää mikä tarina pitää paikkansa, mihin täältä oikein joutuu

– …..???!!??

– Ei kuule kukaan palaa siltä reissulta kertomaan, että mikä niistä jutuista oli totta! Ahahaha!

– Legenda kertoo, että joku on muka joskus päässy sellaseen munasoluun! Mutta ei sitä kukaan usko jos tsiljoonasta yksi ainoa muka vaan pääsisi sinne.

– … Ei usko ei.

– ahahaha! Sitten kun ne vihdoin pääsee ulkomaailmaan, ni ne joutuukin vaikka PYYHKEESEEN! Hahahah!

– Ajattele!! Pyyhkeeseen! Ahahahh!

-…

– Kattokaa jätkät, Pena lähti viime viikolla ja se joutukin TÄNNE! Se on täällä ihan kuivuneena!!”

– Semmonen koppura runkkupyyhe, ahahHahhaah!

– ….. Voi luoja

– Tajusitko! aHahaha!

– … No TAJUSIN!!!

Kaikkea sitä tulee mietittyä.

No, jännittääkö että jos sä oletkin raskaana, mieheni jaksaa kysyä lähes kellontarkasti neljän viikon välein. Hänellä on varmaan joku muistutus kalenterissaan.

Viime aikoina hän on kysynyt sitä todella tiuhaan, ihan perustellusti. Hänen intonsa haamuviivasta ei juuri ole laantunut, vaikka minä olen tunnollisesti raportoinut hänelle kehoni kurjimmistakin tekosista, ja antanut hänelle viiltäviä analyysejä liuskatestin viivan heikkenemisestä.

Ei, ei mua jännitä yhtään. Jos olisin vihdoin raskaana, niin olisi minulla edes joku tunne. Joku kuudes aisti. Ei se välttämättä olisi mikään varma intuitio, mutta edes joku fiilis.

Tällä hetkellä varma intuitioni sanoo, että kävin verikokeessa aivan turhaan. Oikeastaan mieleni teki kieltäytyä siitä, koska erittäin herkät liuskatestini kyllä kertoivat, että hcg-pitoisuus hiipuu olemattomiin aivan lähipäivinä, mutta superherttaiset hoitajat neuvoivat minua menemään verikokeeseen, enkä minä halunnut sanoa heille vastaan. Kyllä he tietävät paremmin, mitä minun kuuluu tehdä.

Tuntui oikein pahalta kertoa edeltävälle soittajalle, ettei minulla ole ollut minkäänlaisia oireita, koska olisin niin kovasti halunnut antaa niitä vastauksia, joita sekä minä että hän olisimme toivoneet kuulevamme. Mutta turhahan sitä oli kaunistella.

He pitävät minusta jälleen aivan käsittämättömän hyvää huolta. En kyllä odottanutkaan, että julkisella palvelu olisi millään tapaa huonoa, mutta onhan tämä ihan uskomatonta, että näinkin raa’alle alalle löytyy noin ihania ihmisiä.

Heillähän ravaa minunlaisiani ihmisiä päivät pitkät, miten ihmeessä he pystyvät olemaan aina noin sydämellisiä? Minulle soittaa jo toinen hoitaja samana päivänä.

Heippa, mä vaan varmistaisin, että tiesithän sä, että sulle on nyt se verikoelähete?

Joo, kun mä puhuin sen IVF-hoitajan kanssa, niin sitten mulle tuli mieleen, että kai sä tiesit, niin mä halusin varmistaa!

Voih! Eihän minulla tunnu edes olevan mikään tilanne päällä, ja he ovat vielä keskenään soitelleet minun epäselvistä testeistäni. Vaikka oireitakaan ei ole.

Ai tiesit, no hieno juttu, voi kun nyt sitten menisikin kaikki hyvin!

Mmmm, niinpä. Mutta älä huoli, mä olen jo hyväksynyt sen, ettei tämä vieläkään onnistunut, niin en mä tarvitse välttämättä verikoetta varmistukseksi, ja melkein jopa tilasin Alkoon juhannukseksi sitä Kyrön uutuusjuomaa, kun nyt en ainakaan ole raskaana. Tilaa sinäkin, yritetään sitten heinäkuussa uudelleen ja itketään sitten uudet itkut. Jos tarviaa.

Jälkikäteen minua oikein harmitti, etten osannut vastailla heille yhtä sydämellisesti, kuin mitä he olisivat ansainneet. En minä missään tapauksessa ollut töykeä, mutta heidän huolenpitonsa on vaan niin ylitsepursuavaa, että siitä oikein herkistyy, ei sitä osaa antaa samalla mitalla takaisin. Miten tuntemattomat ihmiset voivat olla näin herttaisia!

P.S. Verikokeen tulos tuli jo muutamassa tunnissa: arvo oli hieman enemmin kuin pitäisi, ja samalla reilusti vähemmin, kuin pitäisi. Se oli siis 19.