Biisoninhoitajan mitta-asteikko
Elämäni ensimmäinen IVF on käynnissä, mutta hyvin alkuvaiheessa: hormonitoimintaa on jarrutettu ja aloitin juuri pistokset, joilla rakkuloita kasvatetaan.
Pelkäsin etukäteen… no, melkein kaikkea IVF:ään liittyvää.
En kyllä myöntänyt pelkääväni muuta kuin sitä, ettei hoito tepsi, ja se onkin kaikista huolenaiheistani ylivoimaisesti hallitsevin. Mutta kyllä minä vähäsen pelkään myös hormonilääkkeiden kamalia sivuvaikutuksia ja kaikkia asiaankuuluvia toimenpiteitä.
Olen nyt käyttänyt Synarelaa kolmisen viikkoa, enkä ole huomannut siitä minkäänlaisia vaikutuksia. Kuvittelin etukäteen, miten se saattaa pilata elämäni aiheuttamalla hirveitä päänsärkyjä ja rajuja vaihdevuosioireita.
Pieni osa taakkaa tippui harteiltani, kun tajusin, että minähän olen käyttänyt tätä uutta lääkettä nyt jo aika kauan, ja minulla on vain vähän turvonneet tissit. Ei hassumpaa, näin pienirintaisena naisena sanottuna.
Suurin osa huolenaiheistani on vielä edessä päin, mutta voin ruksia edes yhden huolen turhaksi salaa jännitettävien asioiden listalta. Minua Synarela siis aivastutti ja turvotti oikeista paikoista, not bad.
Pistettävä lääke, Gonal-F, oli minulle tuttu lääke jo inseminaatioista, mutta silloin annos oli mielettömän pieni nyt määrättyyn nähden.
Nyt annos on puolikas truutta, snapsilasillinen, biisoninhoitajan mitta-asteikolta. (Eli siis 150IU oikeasti. Ekassa inseminaatiossa se oli 37,5 joten siksi se tuntuu minusta hirvittävän suurelle.)
Pistäminen jännittää minua vieläkin, kuin myös suuren annostuksen tulevat vaikutukset kroppaani.
Myös pitkän neulan työntäminen omaan ihooni on edelleen luotaantyöntävä ajatus. Haluan tehdä pistämisen rauhassa, sivussa, ettei edes mieheni tuijota toimenpidettä. Pistäminen on pakollinen paha, hoidan sen vain ripeästi pois alta, enempiä miettimättä.
Tosin miehelläni jäi eilen sormet kuomukärrin väliin, ja minulle oli vielä pistämistäkin luotaantyöntävämpää desinfioida hänen sormiensa rullaantunutta ihoa, joten ehkä voin todeta, että jopa itsensä piikittämiseen tottuu pikkuhiljaa. Onneksi hänen sormilleen ei käynyt pahemmin.
Että eipä tässä mitään, so far so good. Rankin on siis varmuudella edessä päin – nähtäväksi jää, kuinka rankka on rankin.