Pienet ilot
En usko, että ferritiini varsinaisesti ratkaisee lapsettomuutemme. Se saattaa kohentaa terveyttäni, tai saattaa olla kohentamatta, mutta katsotaan nyt tämäkin kortti varmuuden vuoksi.
Katsotaan, kun ei ole parempaakaan ehdotusta. Ja siitä selviää kuitenkin näin pienellä vaivalla.
En laske hirveästi odotuksia ferritiinin varaan, koska kyllähän ferritiini on ennemminkin koko kansan viraalihitti, eikä tiedeyhteisön viimeisin megauutinen. Siis hitti siinä mielessä, että yhtäkkiä sen olemassaolosta tuntuvat tietävän kaikki self-helppaajat, siksihän minäkin sitä keksin testata.
Ja mikäpä siinä, minä olen nyt tukenut yksityisiä terveydenhuoltopalveluita 59 eurolla. Olisi sen rahan voinut johonkin turhempaankin käyttää.
Uskon, että monella ihmisellä ferritiini vaikuttaa olotilaan merkittävästi, ja varmasti yhtä moni ei huomaa sen muutoksia lainkaan. Kai sen tietää omalta kohdaltaan vasta sitten, kun kokeilee.
Jos olisin lääkäri, insinöörimieleni seuraisi luultavasti muutamaa arvostettua julkaisua, joiden perusteella arvioisin, ovatko viitearvot riittäviä tavoitteita, vai onko viitearvojen suuri vaihteluväli patriarkaalisen yhteiskunnan muotoilema normi, jota saattaa olla aiheellista tarkastella kriittisesti.
No, en tietenkään ole lääkäri, joten on ihan sama kumminko asia on. Parempikin se arvo saisi olla, tämä päätelmä riittää minulle nyt.
Minulle pääasia ei nimittäin ole se, liittyykö ferritiini lapsettomuuteemme ollenkaan.
Matala ferritiini tuntui suorastaan upealta uutiselta. Minulle tämän löydöksen itseisarvo on siinä, että minusta vihdoin löytyi edes yksi asia, joka voisi olla paremmin!
Minä voin vihdoin tehdä terveyteni edistämiseksi edes jotain!
Voin hoitaa itseäni! …Vaikka kyse onkin vain pienistä ilman reseptiä saatavista pillereistä, jotka saattavat lähinnä sekoittaa vatsan.
On nimittäin melko turhauttavaa ravata vuosikausia tutkimuksissa kuulemassa, että olen äärimmäisen terve.
Ikinä, ikinä, kroppani toiminnassa ei ole ollut parantamisen varaa. Ei pienintäkään neuvoa, mitä minä voisin ehkäpä tehdä toisin, ihan vaikka varmuuden vuoksi.
No, kaipa on parempi, ettei mikään auktoriteetti ole neuvonut minua vaikkapa välttämään rääkkitreenejä. Sellaisten rennoiksi tarkoitettujen heittojen merkitys kasvaisi varmaan stressaavaksi ohjenuoraksi elämässä.
(Ja jos minulla olisi joku selkeä sairaus, sekin varmasti tuntuisi vähintään yhtä pahalta, kuin tämä selittämättömyyden mysteeri. Ja saattaisin pelätä sen ohella jotakin muuta piilevää vaivaa.)
En ajattele, että minulta olisi todellakin täytynyt testata tämä hoitojen yhteydessä aiemmin, sillä kylmät faktat sen vaikutuksista ovat varmaan vajavaisia. Voin kertoa sitten jälkikäteen, luulenko juuri varastoraudan muuttaneen olotilaani mihinkään suuntaan.
Silti tuntuu aivan uskomattomalta onnistumiselta, että minä voin popsia pienen pieniä rautatabletteja, ja mennä puolen vuoden päästä verikokeisiin todentamaan, olenko onnistunut kääntämään yhden ainoan käännettävissä olevan kortin tästä pelistä.