Raskaan sarjan ottelija

Alkionsiirto pyörii mielessäni taukoamatta, vaikka en tee hoidon eteen juurikaan mitään. Tuntuu vähän typerältä, että minua polttelee kirjoittaa asioita ylös, kun ei varsinaisesti ole mitään suurta kerrottavaa.

Mutta tällaista tämä suurimmaksi osaksi on: ei tapahdu mitään erityisen mielenkiintoista tai merkittävää, vaikka käynnissä onkin raskaan sarjan hedelmöityshoito. Ei tapahdu mitään erityistä, ja silti sitä miettii niin tauotta, ettei kykene uppoutumaan mihinkään muuhun elämän osa-alueeseen.

Minua suorastaan polttelee kirjoitella tällaisista (minulle) tavallisista gynekäynneistä ja hiippailuista, koska kaiken muun elämän tapahtumista huolimatta ne pysyvät sitkeästi huomioni keskipisteenä. Ja toivoisin, että olisin itse aikanani lukenut enemmin ihan tavallisia, mutta samalla niin erikoisia, kertomuksia lapsettomuushoidoista.

Olisinpa jo silloin ymmärtänyt, että lapsettomuus on sitä, että on kaksi instatiliä, jotka kertovat keskenään täysin erilaista tarinaa. Minullakin on, ja ihailen niitä, joilla se koko tarina on yhdellä tilillä. Minä kai pelkään, että koska lapsettoman rooli on niin hallitseva, se jää päällimmäiseksi, jos ne kaksi tarinaa yhdistää julkisesti.

Sitä paitsi, en ikinä uskaltaisi kirjoittaa näin rehellisesti omilla kasvoillani, ja pidän sitä tällä hetkellä tärkeämpänä ja terapeuttisempana kuin arkiminäni muuttamista julkisesti lapsettomaksi. 

Minun viimeisin somepäivitykseni on mustavalkoinen, hymyilevä, kädet puuskassa-potretti, sellainen fierce LinkedIn-profiilikuva. Ja sitä edeltävä on vähän ylivalottunut giffi hiihtäessä kuuraisen koivikon läpi.

Ja sitten toisaalla kirjoittelen tämmöisiä juttuja anoppilassa hiiviskelystä.

Tässä sitä vedetään järeitä lapsettomuushoitoja ja päällisin puolin kaikki on aivan, kuin aina ennenkin.

Mieheni on työmatkalla ja minä käyn hiihtämässä tai nyrkkeilemässä, intoilen ystäväni hääsuunnittelusta ja katson lempisarjojani iltaisin liian myöhään. Ilmestyn töihin feikkinahkahousuissani hyvin nukkuneena kylmänvaalea ponnari heiluen, kuten muulloinkin.

Toisaalta.

Kun gyne totesi kaiken näyttävän oikein hyvältä, aloin pelätä, etten saakaan ovulaatiotestiin hymynaamaa tässä kierrossa. Viivat eivät tuntuneet vahvistuvan yhtään. Sitten luin jutun todella harvinaisesta geenivirheestä ja mietin, että ehkä tämä lapsenhankinta ei onnistu siksi, että meidän geenimme eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen.

(Sain muuten sen hymynaaman, vaikka viiva ei ollutkaan mikään supervahva, ja liuskatestissä viiva jäi kontrollia vaaleammaksi. Olen törmännyt tällaisiin analysointikysymyksiin parikin kertaa somessa tässä viime aikoina, niin tässäpä sulle tiedoksi, jos satut tätä lukiessasi miettimään ovulaatiotestien tulkintaa. Minä olen tehnyt tästä tiedettä kykyjeni mukaan.)

Hiihtolenkillä mietin ihan rauhassa melkein kymmenen kilometriä, pitäisikö tehdä kirstipaakkaset, eli tarjota miehelle eroa, jotta hän voi saada lapsen jonkun toisen kanssa. Rehellisesti sanottuna, olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa tässä vuosien saatossa aika tosi monta kertaa.

En saa töissä oikein mitään aikaiseksi rutiinihommien lisäksi, ja yksi syy on se, etten ole voinut varata kalenteriini juuri minkäänlaisia tapaamisia kolmelle viikolle, etteivät ne vaan osu harvojen lääkärikäyntien kanssa samaan aikaan.

Tällä hetkellä kaikki muut roolini, kuten työminäni tai harrasteminäni, ovat taka-alalla, vaikka juuri nyt aika kuluisi nopeammin niihin keskittyessä.

Tämä odottaminen on vasta alussa, ja olen jo… 

opetellut täyttämään sudokuja ja sanaristikoita. Niitä on yllättävän monissa lehdissä, joita työpaikkamme kahvihuoneeseen ilmestyy.

pelannut pipolätkää, mitä olen viimeksi harrastanut ihan vastikään eli yläasteella.

maksanut Netflixin – kyllä, luit oikein, olin kenties maailman viimeinen ihminen, jolla ei ollut Netflixin tunnuksia.

pitkästä aikaa maalannut vesiväreillä, päätynyt jopa tehtailemaan pikkuruisia kortteja. Luultavasti annan niitä armollisimmalle yleisölleni, eli omalle äidilleni, hänen tulevina merkkipäivinään.

laajentanut arkiruokarepertuaariani peräti kahdeksalla vähähiilihydraattisella vaihtoehdolla.

tehnyt korkoa korolle-laskurin säästösuunnitelmastani. Ei sillä, etteikö minulla olisi ollut vanhakin käytettävissä…

Että sellaista HC-kamaa.