Sinne päin
Onko sulla tänään se verikoe, mieheni kysyy.
On. Sain iltapäivälle ajan, aamuksi ei ollut.
No onko se sitten vihdoin varmaa, että oletko sä raskaana vai et?
Mielestäni me olemme käyneet tämän oppitunnin läpi jo sata kertaa.
Kyllä mä… olen raskaana varmasti. Mutta siitä selviää, että onko se arvo noussut normaalisti.
Että näyttääkö kaikki toistaiseksi hyvältä, lisään.
Aha. No mut onko se sitten varmaa?
Välttelen pyöräyttämästä silmiäni ylimielisesti sille, ettei hän näköjään vieläkään täysin ymmärrä, mikä tässä on homman nimi.
No… Siitä tietysti selviää vaan tämän hetkinen tilanne. Sitten ultrassa selviää myös aika tärkeitä asioita.
Kyttäsin OmaKannasta tuloksia parin tunnin välein. Se oli typerää, varsinkin töissä juuri ennen palaverin alkua, sillä miten ihmeessä minä sitten puolessa minuutissa unohtaisin huonot uutiset? Hyviä oli vaikeaa odottaa, koska korkea hcg olisi kai aiheuttanut minulle jo läjäpäin raskausoireita.
Niin minä sitten luin tuloksen, 701, netistä juuri ennen Teams-istuntoa. Ehdin googlata montakin asiaa – tuloksen pitäisi olla yli 1000, mutta toisaalta nopeasti löysin myös tarinoita siitä, kuinka raskaus oli mennyt hyvin alhaisesta noususta huolimatta.
Ja samalla löysin tietysti muutamankin kertomuksen keskenmenosta viikoilla 9, 10 ja 11 ja niin edelleen.
Aamuiset työongelmani alkavat tuntua merkityksettömiltä. Sitä ne tietysti ovatkin tähän projektiin verrattuna.
Lounastauolla riensin tietysti soittamaan neuvolaan. Puhelimeen vastaa eri hoitaja, harmikseni ei yhtään niin luottamusta ja lämpöä huokuva, kuin edeltävä vastaaja.
Joo, täälläpä tämä tulos on, 701. On se näköjään koholla, hän sanoo toteavasti.
Hän ei taida oikein ymmärtää, miksi soitan, vaikka esitin asiani mielestäni selvästi. Tiedän vallan hyvin, että se ei ole koholla näihin viikkoihin nähden. Yritän kysyä vielä selkeämmin.
Niin, se oli siis 701. Silloin koepäivänä oli 5+5, niin soitin kysyäkseni että onko se 701 ihan normaali arvo vai ei.
Niin… Melkein kuulen kun hänen päässään raksuttaa.
No on se koholla eli olet raskaana. Eikö sinulla ollut se varhaisultra varattuna. Haluatko sä varata niitä seuraavia aikoja?
Mietin mielessäni, että hän kuulostaa ennemminkin tyhmältä, kuin siltä, että varjelisi minua totuudelta. No totta v*tussa minä tiedän että olen raskaana, en kai minä idiootti ole, mieleni tekisi sanoa.
Okei. Hengitän syvään ja päätän ottaa lapsettomuuskortin esille, ehkä se auttaa meitä pääsemään samalle aallonpituudelle.
Me ollaan siis oltu lapsettomuushoidoissa, niin siksi se varhaisultra on jo varattuna.
Mutta siihen on vielä kaksi viikkoa, niin mua neuvottiin kysymään teiltä, että onko tuo hcg ihan OK ajankohtaan nähden vai ei.
Pidän tauon, jotta hän ehtii prosessoida asiaa. Ehkä hän ei ole yksinkertainen, ehkä hän miettii, kuinka voisi kertoa minulle huonoja uutisia.
Eli onko se riittävän korkea, normaalin rajoissa, kun nyt on jo kuudes viikko. Vai olisiko tässä syytä huolestua, väännän rautakangesta. Edellisestä soitostani ymmärsin, että nimenomaan tätä tulkintaa minun kuului heille soittaa. Kai he, jos jotkut, tietävät näistä asioista.
Nyt hänen olisi helppoa vastata, että se on kyllä vähän viitearvojen alapuolella, mutta älä silti huolestu. Tai miksei hän sano, että voit käydä viikon päästä uudestaan verikokeessa niin näemme, onko se noussut?
Miksei hän sano, että tuo on ihan normaali arvo IVF-potilaille, ole vaan rauhassa?
Odotan, mutta hän ei vaan kerta kaikkiaan vastaa suoraan kysymykseeni. Miksei hän osaa sanoa jotain järkevää, hyvässä tai huonossa?
No… kohollahan se on. Menet sitten sinne ultraan, hän töksäyttää.
Joo-o, menen sinne ultraan sitten, TIETENKIN MENEN!!!, tekisi mieleni huutaa, mutta jätän tämän kivimuurin rauhaan. Täytyy sanoa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun joku hoitohenkilöstöä edustava ihminen ei ole äärimmäisen lämminhenkinen, ystävällinen, herttainen, kannustava.
Kuulostaa siltä, että hän katsoi googlesta, että ei-raskaana olevilla naisilla arvo on alle 5 ja lopetti lukemisen siihen. Joo, olet raskaana, heippa.
Ehkä hän on ekaa päivää töissä eikä saa sanotuksi asiallisesti, että hyvä rouva, arvo voisi olla parempikin mutta kaikki voi aivan hyvin olla normaalisti.
Jos poliklinikan ihanien hoitajien soittoaika olisi nyt auki, soittaisin heti heille. Heiltä saisin varmasti lohdullisia – rehellisiä – sanoja.