Todennäköisyyslaskelmia
Mieheni ei ole päässyt kertaakaan mukaan alkionsiirtoon tai inseminaatioon koronan tai muiden käytännön järjestelyiden vuoksi. Punktiossa hän oli mukana.
No mitä siellä lääkärissä tapahtui, hän kysyy ja heittää löylyä.
Ei siellä mitään erikoista… Eihän se kestänyt kuin pari minuuttia, niin ei siinä kummoista ehdi tapahtuakaan.
Makaamme kukin omalla puolellamme tupla-i-lauteilla. Me saunomme aina näin, kumpikin ojentuneena.
No siis… Mä menin sinne, he kysyi että mitä mulle kuuluu, ihan hyvää. Sitten menin näyttämään henkkarit sinne labran luukulle. Ettei tule vahingossa jonkun muun muksu matkaan.
Sit vaan housut pois ja action. Siinä he kyseli, että mistä mä oikein tulin ja oliko meillä paljon lunta.
No sanoko ne miltä näytti?
Mieheni tietää lapsettomuudesta kaiken, mutta ei kuitenkaan mitään.
No ihan hyvältä näytti… Kyllä ne itse asiassa sanoi että oikein kaunis alkio näkyy täällä. Ja sitten sain pukea ja käydä vessassa.
Ai. Vessassa?
Niin, kun sinne piti mennä sillein että on pissahätä. Näkyy paremmin se ultra tai jotain.
Miten se sillein voi toimia.
No kun on nestettä taustalla, niin erottuu kaikki rakenteet varmaan paremmin sillä ultralla.
Venyttelen jalkojani vuorotellen kattoon ja vilkaisen litteää vatsaani. Pitäisikö minun alkaa painaa tätä näkyä mieleeni? Muuttuuko se pian pysyvästi uudenlaiseksi?
Jos nyt olen tullut raskaaksi, niin unohdanko kovinkin nopeasti, millainen napa minulla on ollut elämäni ensimmäiset kolmekymmentä vuotta?
Hiljaisuus jatkuu ja se kuulostaa juuri sille, että hän miettii nyt jotain erikoista juttua. Tämä on juuri sellaista tiettyä hiljaisuutta, jota minun ei kannata keskeyttää, etten pilaa hyvää keskustelua. Jotenkin sen vaan tunnistaa.
Hetken kuluttua hän avaa suunsa. Sekin, että hän avaa suunsa sekunniksi ennen kuin sieltä kuuluu ääntä, kertoo siitä, että nyt hänellä on mielessään jotain muuta kuin illan TV-tarjonta.
Mikäköhän noissa on onnistumisprosentti? Kun kaksi kertaa on kokeiltu, ja molemmista on kuitenkin tärpännyt.
En mä osaa sanoa… Olisi varmasti todennäköisempää, että tästä kolmannesta ei tärppää, kun on jo kahdesti käynyt noin hyvä tuuri.
Jos mietitään, että normaalisti ihmisillä tärppää yhdessä vuodessa, ja siihen mahtuu kaksitoista kiertoa. Ja nyt on jo kahdessa tärpännyt.
Myöhemmin tarkastan, että meidän osaltamme raskaus on tosiaan alkanut poikkeuksellisen useasti (tuntuu typerältä sanoa näin, kun kertoja on takana huimat kaksi kappaletta) ja toisaalta keskenmenokin on tullut tavanomaista useammin. Ilmeisesti raskauden todennäköisyys on 30% ja keskenmenon todennäköisyys on 30%, karkeasti sanottuna.
Käännämme päämme sivuttain katsoaksemme nähdäksemme toistemme ilmeet, mutta hiki alkaa heti kirvellä silmiä. Mieheni nousee istumaan.
Kyllä mä uskon, että tällä kertaa menee hyvin, hän toteaa iloisesti.
Mutta… se on tosi epätodennäköistä. Minä olen tämän tiimin realisti. Minä pelkään korkealta putoamista.
No silti. Kyllä mä uskon että nyt onnistaa.
Tiedän, mitä hän alkaa laskea sormillaan. Tuon laskutoimituksen minä olen tehnyt jo aikoja sitten. Minä lasken sen niin, että vähennän kolme kuukautta, ja hän näköjään lisää yhdeksän kuukautta.
Sillä olisi sitten sama syntymäpäivä kuin sulla!! Mahtavaa. Mulla on vähemmin päivämääriä muistettavaksi.