Turta

Sydämellinen lääkäri tarjosi minulle sairaslomalappua kolmesti, ja minä kieltäydyin kohteliaasti. Minulla on fyysisesti liiankin hyvä olo tähän kamaluuteen nähden, ja minulla on nyt onnekseni muuta elämää elettävänä kuin tämä lapsettoman ihmisen surullinen kohtalo.

Siispä adiós, minä lähden nyt töihin ja tulen iltapäivällä siihen verikokeeseen. Minulle riittää, että saan vastauksen huomenna, sillä tämän käynnin tärkein pointti tuli jo selväksi.

Töissä päädyn kuitenkin lukemaan aiheesta raskauspussi saamatta kuitenkaan selville, oliko sen puuttuminen hyvä vai huono asia. Tiedän, että minun ei pitäisi miettiä tällaista itse yhtään enempää.

Ehkä pitäisi vaan varata tälle illalle kuntonyrkkeilytunti, koska pystyy.

No, ei kyllä pysty sitäkään vaikka mieli tekisikin. Radion kuunteleminen tuntuu kuormittavalle, en jaksaisi tehdä kauppareissua. Haluaisin vaan tuijottaa ajatuksissani tyhjyyteen sohvalla kunnes mies tulee kotiin, ja sitten olla hänen kanssaan lusikassa sohvalla vaikka viikon näin alkuun.

Raportoin miehelle, miten lääkärikäynti sujui, ja harmittelun jälkeen hän toteaa, että menihän se kuitenkin miljoona kertaa paremmin kuin ikinä ennen.

Se on kiistatta totta, mutta eihän mikään takaa sitä, että ensi kerralla päästään yhtään pidemmälle. Saati edes näin pitkälle. Ja jos pääsisimmekin aina vähän pidemmälle, niin montako myöhäisempää keskenmenoa täytyy vielä kokea, ennen kuin pääsen synnyttämään?

Tai entä jos en tule ollenkaan raskaaksi seuraavista siirroista?

Ja saako julkisella edes toista punktiota? En mä ole edes selvittänyt sellaista asiaa.

Toivoisin, että itkisin nyt silmät päästäni, mutta ei sekään nyt tunnu irtoavan. En oikein käsitä sitä, että sain keskenmenon, koska en ehtinyt käsittää sitäkään, että olen raskaana.

Luojalle kiitos etten nähnyt ikinä sykettä. Ja ettei minulla ollut minkäänlaisia raskausoireita. Ja että tämä keskenmeno näyttäisi toistaiseksi toteutuneen helpommin, kuin tavanomaiset menkkani.

Minä näköjään joudun käymään kaikenlaista lapsettomuuspaskaa läpi, mutta kaikki siitä toteutuu sentään fyysisesti verrattain helposti. Lääkäri kertoo hcg:n laskeneen tämän vajaan viikon kuluessa 35:een, ja hän arvelee, ettei sitä tarvitse edes seurata.

Lasken, ettemme sittenkään voi kertoa odottavamme lasta kun minä täytän kolmekymmentä vuotta, emmekä vieläkään voi isänpäivänä julistaa, että seuraavalla kerralla mieheni on ehkä vihdoin päivänsankari. Minäkään en tule olemaan synnytyslaitoksella äitienpäivänä. Ainakaan synnyttämässä laskettuna aikana.