Uskoisit nyt

Mieheni ei meinaa millään uskoa, etten minä ole raskaana. Se on a) ärsyttävää b) sydäntä raastavaa.

Virallisesti olen nyt kokenut elämäni ensimmäisen biokemiallisen raskauden ja varhaisen keskenmenon. Onnekseni minulla ei juuri ollut oireita, enkä ehtinyt suuremmin innostua haamuviivasta, joka ei sitten koskaan vahvistunutkaan. Tai olisin ehtinyt, ja tietysti halunnutkin, mutta onnistuin suhtautumaan ei-vahvistuvaan viivaan maltillisesti.

Hän sen sijaan ehti innostua, jopa sen verikokeen jälkeen, vaikka kuinka kertasin hänelle, että arvon pitäisi olla todella paljon suurempi, eli tästä ei meille lasta vielä tule.

Hänen suhtautumisensa taitaa myös kulkea aalloissa.

Puuhailimme erään illan aivan hiljaa kotona, kumpikaan meistä ei jaksanut jutella yhtään mistään. Minä tietysti mietin taas lapsettomuusasiaa ja harkitsin ottavani sen puheeksi, kun yhtäkkiä hän rikkoi hiljaisuuden ja sanoi no, olihan se haamuviiva sentään jotakin aiempaan verrattuna. Huokasimme syvään ja jatkoimme hiljaisuutta halaillen sohvalla.

Seuraavana päivänä hän tiedustelikin oletko sä nyt tehnyt niitä testejä, entä jos sä olet sittenkin raskaana?

No en p*rkele ole raskaana! Se toinen verikoe on kohta, ja siinä varmistuu, että menikö tämä tällä ohi vai tuleeko jotain showta. Mutta ei, rakas, en ole raskaana ainakaan onnistuneesti, liuskatkin on negatiivisia ja kyllä se niissäkin näkyisi, jos meille olisi lapsi tulossa.

Et sä voi olla noin pessimistinen tai se ei onnistu ikinä. 

Aaaarghh!!! Sä et voi olla noin jääräpäinen, ei ole käytännössä mahdollista että tässä vaiheessa olisinkin yhtäkkiä normaalisti raskaana, se on nyt vaan hyväksyttävä, sinunkin. Tämä on syvältä, kamalaa, masentavaa, mutta minä yritän keskittyä hyvillä mielin seuraavaan yritykseen. 

Seuraavana päivänä hän tutki postista saapuneita raskaustestejä. Ostin niitä megasatsin netistä, liuskoja ja pari puikkoa.

Miksi sä ostit tällaisia Clearbluen testejä? Eikö nää ollut niitä tosi kalliita? Aiemmin olen ostanut pelkkiä liuskoja.

Ai, jos joskus tarviaa. Milloin näitä tarviaa? Nytkö?

Ei, ei ei!! Nyt ei tarvita mitään testejä. Minä. En. Ole. Raskaana.

Ai ei nyt? Ei? 

No milloin niitä tarviaa?

No JOSKUS! Toivottavasti vielä joskus mun tarvitsee tehdä raskaustestejä!!! Siksi mä tilasin kerralla 50 kappaletta.

Jos vielä kerrankin joudun laskemaan tuhanteen ja vääntämään sulle rautakangesta, että tämäkin yritys epäonnistui, flippaan ihan täysin ja itken hysteerisesti päiväkausia.