Vääjäämätön lähestyy

Viikot tuntuvat kuluvan hirvittävää tahtia. Aivan kuin vuorotellen eläisin pelkkää perjantaita ja maanantaita: joko työviikko meni, kylläpä viikonloppu oli lyhyt.

Joulukuisen epäonnistumisen jälkeen olen aika onnistuneesti keskittynyt elämässäni kaikkeen muuhun, paitsi jälkikasvuun.

Pidin vahingossa jonkinlaisen henkisen breikin. En vaan jaksanut ajatella lapsettomuutta, olin huoleti. Kyllä minä nytkin toivoin ja petyin, mutta loivemmin, kuin monesti aiemmin.

Ohikiitävä aika on alkanut painaa huoliryppyä kulmieni väliin: IVF-suunnittelu lähestyy tasaisen varmasti. Se ei ole enää sitten joskus, pelkkä HUS:n kirje eteisessämme, vaan todellinen aikavaraus kalentereissani. Työkalenteri on jo alkanut täyttyä sille viikolle, ja voin tarvita alibia poissaololleni piankin.

Ajatuskin siitä tuntuu miltei fyysisenä taakkana harteillani. Järjen ääneni toistelee minulle kylmänrauhallisesti, että

• kolmas inseminaatio täytyy tehdä ennen IVF-suunnitteluaikaa, koska elämäsi tärkeimmässä projektissa yksikään oljenkorsi ei saa jäädä käyttämättä.
• IVF-suunnitteluaikaan on alle kaksi kuukautta, joten terästäydy!! Hukkasit jo yhden kierron, on enää yksi mahdollisuus jäljellä ennen suunnitteluaikaa.
• vanhempasi ovat elämäsi rakkaimpia ihmisiä, joten sinun täytyy kertoa heille totuus.

Toistaiseksi olen jättänyt tuon äänen huomioimatta.