Valintojen maailma
Me teimme hiljattain sen mielettömän rempan.
Olemme nähneet aivan hulluna vaivaa. Olemme käyttäneet kaiken liikenevän vapaa-aikamme ja huumorintajumme remontointiin. Siksi, ettei mikään estänyt lapsetonta pariskuntaa tekemästä niin.
Tämä ei ole ollut lainkaan lapsiperheen elämää – siis siinä mielessä, että lapset tarvitsevat aikaa ja huomiota, jota ei ole saatavilla rakennustyömaalla, jossa molemmat puolisot rakentavat ja haukkaavat valmisruokaa, jos vaan ovat ehtineet hakea sitäkään.
Me teimme remontin lähes kokonaan itse. Opettelimme hirveästi asioita ja siten säästimme suuren summan rahaa. (Ei, tämä urakka ei ole merkittävästi stressannut minua, mikä selittäisi lapsettomuutemme. Minä olen syntynyt paineen alla eläväksi projekti-ihmiseksi.)
Haaveilimme tämän suuren talon ostamisesta ja remontoinnista vuosikausia, ja nyt alkaa olla valmista. Kotimme on ihana.
Unelmien kodissamme sattuu olemaan kolme tyhjää makuuhuonetta. Vuosikausia haaveilimme, suunnittelimme ja sitten toteutimme loppuelämämme unelmien kotia, ja koko sen ajan olemme toivoneet perheenlisäystä.
Kun oli aika lyödä remonttisuunnitelma lukkoon, päätimme tehdä remontin sillä ajatuksella, että teemme talon itsellemme, mutta meillä toivottavasti on jonain päivänä lapsia.
Ja jos kuitenkaan ei ole, niin… Niin sitten teemme kuntosalin, viinikellarin, kirjattoman kirjaston (koska minä käytän BookBeatia), mancaven, mökötuvan, sikarittoman sikarihuoneen (koska emme polta mutta kun muutakaan ei puutu), ja hankimme vaikka tusinan koiria joille voimme sisustaa parinkymmenen neliön rapsutushuoneen.
Tai en minä tiedä, mitä ihmettä me sitten teemme. Minkälainen on kahden aikuisen ihmisen unelmien koti?
Meillä on siis ruhtinaallisesti tilaa temmeltää. Meillä on kätevä paikka vaunujen sulattamiseen, ulkopäikkäreille ja hiekkalaatikolle.
Meillä on mud room, jossa on kuraralli, ja kaunis ja käytännöllinen paikka kuravaatteille ja pienen ihmisen pukemiseen.
Meidän eteisessämme on paljon lankakoreja, vaikka me kaksi aikuista emme tarvitse niitä mihinkään. Vetolaatikot olisivat olleet mielestäni kauniimpia, mutta viisaammat kertoivat minulle, että lankakorit ovat lapsiperheille must have -juttu.
Meillä on syviä altaita, korkeita hanoja ja himmeitä tunnelmavaloja yöllisiä hoivatoimenpiteitä varten, meillä on karheaa lattialaattaa kylpyhuoneessa, jotta pienet juoksijat eivät liukastu, meillä on syvät lauteet, joille mahtuisi pesuvati roiskivine kumiankkoineen.
Meillä on myös hirvittävästi lasipintaa, joka näyttää mielettömän hienolta, ja design-huonekaluja, joista me pidämme. Niihin olisi harmi sotkea pilttiä.
Meidän oma makkari ja yhteiset tilat ovat hirvittävän suuria, kauniita, talon kohokohtia. Me valitsimme viinikaapin ylimääräisen säilytystilan sijasta, ja käsilaukkuhyllyn lastenvaatenaulakon paikalle. Meillä on ihanan viihtyisä vierashuone, ja valtavan ruokapöytämme ääreen on mukavaa kutsua ystäviä.
Kyllä minä voin ripustaa kodinhoitohuoneeseen omat lenkkivaatteeni kuravaatteiden sijaan. Ehkä jonain päivänä vielä huomaan, että on äärimmäisen kätevää säilyttää minunkin lapasiani lankakorissa.
Siihen vaan on vielä aikaa.