Valitut palat gyneltä, 2

PLAY IT COOL 2/2

Jokainen meistä neljästä on sen verran asiantuntevia, että tiedämme ilman selkokieltäkin, mitä tämä oikein tarkoittaa.

Lääkäri rikkoo hiljaisuuden. Molemmat johtofollikkelit ovat oikein kauniita ja hyvännäköisiä.

Kivakiva, ajattelen, ja naputan sormilla kämmenselkääni maatessani vielä telineessä.

Opiskelijat eivät edelleenkään uskalla edes henkäistä, saati sitten siirtää katsettaan pois ultranäytöstä. Heitä on varmaan peloteltu potilasreklamaatioilla.

Pöytää sählätään ylös ja alas, minä saan hississä kyytiä haarat levällään koko joukon seisoessa sen äärellä. Pukeudun vessassa ja istahdan takaisin lääkärin viereen.

Noniin, osastonylilääkärirouva aloittaa, tiukka ilme kasvoillaan. Minuakin alkaa jännittää, kun hän näyttää tuolta.

Molemmilla puolilla on oikein kauniit follikkelit. Oletteko te valmiita kaksosraskauteen?

Rouva ristii kätensä syliinsä, ja tuijottaa minua äärimmäisen vakavana. Huoneessa on hiirenhiljaista.

Ymmärsin kyllä, että tässä on nyt mahdollisuus kaksosiin. Mutta ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, minulta kysytään nyt tällaista? Minulle, tahattomasti lapsettomalle ihmiselle, käytännössä tarjotaan kaksosia?

No, eipä ole kyllä tullut vakavissaan sitä ajateltua, vastaan epäuskoisena. Todellakaan.

Rouva on velvollinen varoittamaan minua kaikesta.

Kaksosraskaudessa on tietysti tavanomaista enemmin riskejä – ja onhan se vanhemmille raskaampaa. 

No joo, toki on. 

Olen enemmin häkeltynyt tämän keskustelun vakavahenkisyydestä, kuin siitä, että meille voi tulla kaksoset. Terkkariharjoittelijan kurkkua kuivaa, ja mies pyyhkäisee taas hermostuksissaan tuota maailman komeinta kiharaansa.

Minä en ole potilaana säikyimmästä päästä, sillä se ei kertakaikkisesti ole minulle vaihtoehto. Jos me haluamme lapsen, niin minunhan se tekoprosessi on kärvisteltävä, oli se sitten minkälainen tahansa. Minä en ole valmis luopumaan lapsihaaveestani erilaisten ikävien kokemusten vuoksi, edes lapsettomuushoitojen.

No, onko sitä ihan oikeasti syytä pelätä? Katson rouvaa silmiin mahdollisimman rauhallisella ilmeellä, painottaen sanoja ihan oikeasti. 

Hän miettii vastaustaan pitkään.

Noh, onhan kaksosia kyllä syntynyt paljon. Rouvan ilme on ristiriidassa hänen vastauksensa kanssa, sillä se ei juuri pehmene.

Kohotan kulmiani ja huokaisen syvään. Sitähän minäkin mietin, saavathan ihmiset kaksosia jatkuvasti.

He odottavat uteliaina reaktiotani. Ristin jalkani, oikaisen mekkoni helmaa ja nojaudun toispuoleisesti käsinojaan.

No pelkäisitkö itse, ihan tosissasi pelkäisit sitä, yritän viestiä hänelle ilmeelläni.

Vanhemmilla on tietysti raskasta, hän jatkaa. Mahdollisuus on aivan ilmeinen, kaikki näyttää oikein hyvältä raskauden alkua ajatellen.

Joo-o. Kiitos hei, minäpä tästä lähden miettimään.

Enpä olisi arvannut, että tällainenkin päivä vielä koittaa. Autoon päästyäni valitsen heti mieheni numeron.

Hän on onneksi yksin, eli pääsen kertomaan, miten tämä keikka meni. Jätän muun viihdearvon myöhemmäksi, ja menen suoraan asiaan.

Niin, nyt on kuulemma suurikin mahdollisuus saada kaksoset.

Kaksoset?!! Hän alkaa nauraa kippurassa.

Ihan mahtavaa! Kaksoset!

Minuakin naurattaa. Lähinnä siksi, että tämä on niin absurdia.

Miten (lapseton) ihminen voi tällaista miettiä vakavissaan? Me, lapseton pariskunta, teemmekin nyt päätöstä kaksosista?

Niin, jos se ei ole OK, niin pitää laittaa nyt jalat ristiin tai käydä ostamassa kortsuja.

Mies on välittömästi niin innostunut kaksosista, ettei hän selvästikään kuuntele minun faktojani. Hänen mielessään ei käy sekuntiakaan, etteikö kaksoset olisi loistava juttu.

Mä saisin kaksi kätyriä kerralla, hän hekottaa.

Mieti, sä tulisit ihan hulluksi, ajattele jos saataisiin kaksospojat! 

Minun on turha toppuutella. Pian hän ehdottaa jo ensimmäisiä nimiä.

Rehellisyyden nimissä, minullekin tämä on helppo päätös. Enemmin minä pelkään ikuista lapsettomuutta, kuin kaksosraskauden riskejä ja kaksosten kasvattamista.

Enpä olisi uskonut, että minulta ikinä vakavissaan kysyttäisiin tällaista asiaa. Onhan se eri asia sopeutua uutisiin kaksosista, kuin tehdä tietoinen päätös siitä, haluaako mahdollisesti kaksoset.

Ja tiedän hyvin, että tsiljoona asiaa voi mennä pieleen. Ei tämä päätös tietenkään takaa meille yhden yhtä lasta, saati sitten kaksosia. Mutta vakavahenkinen päätös siitä on silti tehtävä, nyt.

Kotona muistamme tenniskurssilta tutun pariskunnan, heillähän on pienet kaksospojat. Ehkä nelivuotiaat.

Näimme isää ja poikia hiljattain kaupassa. Pikkupojat söivät antaumuksella irtokarkkeja, joita he vasta jonottivat maksamaan.

Näky oli hullun koominen, ja meidän piti keskittyä, ettemme naurahda ääneen. Isä oli niiiin loppu, ja pojat ne vaan puuhastelivat omiaan, aivan tauotta.

Toinen pojista jopa onnistui karkaamaan ennen maksua, ja joku tuntematon ihminen ehti ottaa hänet kiinni ja palauttaa isälleen, ennen kuin isä ehti huomata koko asiaa. Me pidättelimme naurua ja vahdimme pojan liikkeitä siltä varalta, että poika loittonee.

Ei ne pojat riehuneet, mutta vähän häsläsivät omiaan.

Ihan sama, tulkoon vaikka kolmoset, kyllä kaikesta selviää. Kunhan vaan saataisiin vihdoin perheenlisäystä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *