Vauva-overload, ei kiitos

Onko Maija päässyt jo imettämään? Älkää antako enää pullosta maitoa. Ai nousee maito, no hyvä. 

Pyöräytän tahtomatta silmäni melkein 360 astetta ympäri. Onneksi työkaveri ei nähnyt. Hän siis keskustelee synnytyssairaalan perhehuoneessa olevan 36-vuotiaan poikansa kanssa.

Minulla menee varmaan kuppi nurin ihan täysin jos tätä jatkuu vaikka seuraavat pari viikkoa. Tai, jos tämä poikii montakin hyväntahtoista tiedustelua meidän talomme tyhjien huoneiden täyttämisestä.

Vauva-overload, ei kiitos. Minä loikin vasta puolitoista tuntia sitten gynelle puolijuoksua äitiyspolin odotusaulan läpi, jotten näe mahan mahaa, vastasyntyneistä puhumattakaan.

Älkää antako enää pullosta maitoa. Tsiisus. He ovat vielä sairaalassa esikoisensa kanssa ja anoppi jo neuvoo.

Sektiohaavani varmaan räjähtäisi äkillisestä verenpaineen noususta, jos minun anoppini kävisi tuollaisen keskustelun mieheni kanssa. Semminkin, jos esikoiseni olisi leikattu vatsastani noin kolmetoista tuntia aiemmin. Ehkä käteni ulottuvilla olisi vielä ilokaasua tai jotain kunnon mömmöä anopin päsmäröinnin varalle.

No wow, onnea triplamummille, hihkun. Vauva on aivan uskomattoman suloinen. Siis ihan oikeasti, ei passiivis-agressiivisesti todettuna. Miten se onkin noin täydellinen. Olisi helpompaa katsoa rumia vauvoja.

Sen valtavat silmät ovat jo ihan auki, eikä se näytä yhtään klonkulta. Vähän kuin kuninkaallisten ikonisen kauniilla vauvoilla. Käyn pakolliset keskustelut ja tekaisen ainakin pariksi tunniksi Teams-kokouksen, etten vaikuta töykeälle jättäessäni aiheen niin nopeasti sikseen.

Minun kyynertaipeissani, hupparin alla, ylimitoitetut sideharsotupot nipistävät ihoa kun näpyttelen hiirtä. Tämä casual OOTD valikoitui vain sen perusteella, että hupparista kyynertaive oli vaivatonta kaivaa esille aamuisessa verikokeessa.

Heippa vaan, kumman käsivarren haluat? Molemmista on kuulemma vähän vaikea ottaa.

Jaahas, tatuoitu hoitaja naurahti. Vähän paineita mulle. Otetaan vaikka tämä oikea, mä otan pienen neulan. 

Hän onnistui heti ensimmäisellä yrityksellä. Päätin keskittyä tutkimaan toisen käden kynsiäni hirmuisen tarkasti, sillä viimeksi minua alkoi heikottaa verikokeessa.

Se oli kyllä tosi noloa. Silmissäni kirkastui, vaikka kuinka yritin keskittyä johonkin detaljiin, eikä kyynerpäässä edes tuntunut miltään. Vertakin oli otettu vasta ensimmäiset putket, mutta minulle vaan iski väistämättä niin paha heikotus, että olin yhtäkkiä tuskanhiestä märkä ja haisin pahalle koko loppupäivän.

Mitä ihmettä, en muista että kertaakaan aiemmin olisi onnistunut heti ekalla yrittämällä, kehuin hoitajaa. Hän ilahtui silmin nähden.

Taisit sanoa liian aikaisin, hän totesi pian. Verta kyllä tulee, mutta nyt tulee kyllä tosi hitaasti. Äh, odotetaan vielä vähän. 

Verta tuli aivan hiljalleen, vaikka heiluttelin kylmiä sormiani. Tuijottelin sormustani, tuijottelin kattoa. Varoin edes vilkaisemasta kyynärääni, ettei huimaus vain iske taas.

Onkohan mun pakko pistää kuitenkin uudelleen. Eihän satu, tää on vähän huonosti?

Ei sattunut, ei tuntunut miltään, mutta näköpiiriäni alkoi taas kihelmöidä. Oli pakko myöntää hoitajalle, että voisin ottaa lasin vettä ennen toista kyynärpäätä. Hävetti.

Seriously, eihän tämä tunnu miltään, jankutin itselleni. Ei voi olla totta, että tämä alkaa väkisin heikottaa.

Ennen lapsettomuustutkimuksia minulta ei oltu otettu ikinä kyynerpäästä verikoetta, joten ennen jännitin verikoetta ihan oikeasti. En olisi halunnut antaa kyynärääni kenenkään ronkittavaksi. Nyt olen verikoekonkari, mutten voi harkitakaan luovuttavani verta tämän kohtuuttoman huimauksen takia.

Kokeet saatiin otettua ja pian istuinkin housuitta kahden uuden lääkärin tutkimushuoneessa. Mistä näitä uusia lääkäreitä oikein riittää?

Toinen heistä oli erikoistuva, ja toivoin, että oppisin itsekin jotain uutta sukupuolielimieni tutkimisesta, mutta hänelle kerrottiin vain kaikkea sellaista, jonka olen itse opiskellut netistä aiemmin.

Mites sulla menee, lääkäri kysyi sydämellisesti.

No, öö, tulin tuolta labrasta juuri, sanoin heilutellen käsivarsiani ja viitaten harsokääreisiin pistoskohdissa.

Aivan, mutta mitäs sulle kuuluu? Paino sanalla kuuluu. 

Tunsin itseni vähän yksinkertaiseksi, kun en heti tajunnut, että hehän oikeasti siis haluavat huolehtia minusta.

Aaa, joo, ihan hyvää. En ole huomannut yhtään mitään vaikutuksia näillä lääkkeillä, että eipä tässä mitään. 

Kasvaneita follikkeleja on 3+3, joten alan pistää tästä päivästä alkaen hieman suurempaa annosta.