Tabermannin sormet, mutta oma pää

Koska minulla on nyt blogi, mun pitää oppia kirjoittamaan. Tai ainakin karsia monia somesta oppimiani tapoja, kuten hymiöiden liikakäyttö ja kaiken selittäminen kuvilla. Meillä on kaikki nämä hienot sanat ja tuntuu, että olen unohtanut ne kaikki. Mulla on Tabermannin sormet, mutta oma pää.

Balanssi on hieno sana. Toistelkaa sitä hetki, maistelkaa, pyöritelkää suussanne. Huomaatteko, kuinka se lähtee liikkeelle niin kuin kilpauimari, joka kääntyessään ponnistaa itsensä takaisin sulavaan yksisuuntaiseen liikkeeseen. Tässä sanassa on sulavuutta. Sitä siinä totta vie on.

Kiitos on ehkä kaunein sana ikinä. Se ei koskaan kulu tai menetä merkitystään. Odotamme kuulevamme sen joka päivä ja monessa tilanteessa, mutta muistammeko tehdä toisille niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Niin kiireessä, kuin huonoinakin päivinä. Sinun pieni kiitos voi olla jonkun toisen hyvän teon päivän paras palkka. Ja kuten usein käytämme voimasanoja korostaaksemme jotain asiaamme, on hymy helppo tapa korostaa kiitosta. Lisäksi se tekee ihmisestä kauniin.

Hienoa, nyt osaamme kiitoksen perusteet, huomenna voimme oppia pyytämään anteeksi!

Mikä juuri sinun mielestäsi on kaunein suomenkielinen sana?