Puhtaalta pöydältä
Uusi blogi, uudella alustalla..voi vitsit miten olenkaan odottanut tätä hetkeä. Monta kertaa olen luullut, että tätä hetkeä ei enää tule. Ajatus on käynyt mielessä aika ajoin, mutta sitten on tuntunut, että ei ole aikaa vaikka olisi mielenkiintoa. Sitten on myös tuntunut, että ei ole mitään annettavaa ja kirjoitettavaa blogiin. Myös se, että blogeista tuli jossain vaiheessa todella suosittuja ja monista bloggareista jonkin sortin julkkiksia, eli blogeja riitti joka lähtöön ja lukijoilla oli (ja on edelleen) valinnan varaa. Blogimaailmassa ja -piireissä on myös viime vuosina kuohunut, ja moni suosittu blogi on loppunut tai muuten menettänyt suosiotaan. Tälläkin hetkellä suositussa Fitfashion- portaalissa on jonkin sortin sekamelska meneillään blogikollegoiden kesken. Niin, jotkuhan tekevät tätä työkseen. Itse en tosin ole koskaan kirjoittanut sen vuoksi, että saisin yleisöä tai haluaisin haalia paljon lukioita. Kieltämättä on kuitenkin kiva, että joku lukee 🙂
Aloitin aikoinaan kirjoittamaan blogia painonpudotusprojektini ohessa, jaoin ajatuksiani ja kokemuksiani. Olen siis aikoinaan pudottanut reilu 20 kiloa itsenäisesti, mutta kokeillut kyllä kaiken maailman dieetit ja kuurit. Lapsesta asti olen ollut ylipainoinen, joten ruokaympyröitä ja muita painonpudotukseen liittyviä ohjeita minulle on tuputettu jo pienestä pitäen. Vaikka jo lapsena ja nuorena halusinkin laihtua, niin se suhtautuminen lihavaan lapseen ja ehkä jonkinlainen painostus asiaan ei kyllä millään tavalla edesauttanut asiaa. Kotona ja perheen kesken minua ei kuitenkaan koskaan ole painostettu laihduttamaan, hienovaraisesti kylläkin tuettu ja kannustettu.
Vuosia sitten sain kuin sainkin karisteltua parikymmentä kiloa pois ja olin elämäni kunnossa, myöskin matkalla vielä parempaan kuntoon. Kilot tippuivat melko hitaasti muutaman vuoden sisällä. Ensimmäisen kerran kävin kuntosalilla joskus vuoden 2002 ja 2003 välisenä aikana, sen jälkeen olen salitreeniä harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti. Tosin viime vuosina olen käynyt todella vähän salilla, enkä oikein meinaa saada samaa innostusta. Silloin tällöin käyn kerran tai pari kertaa treenaamassa, ja sitten se taas jää… Kaipaan todella paljo sitä aikaa, kun olin paljon energisempi ja reippaampi. Ja varsinkin sitä hyvää fiilistä, joka tuli kunnon hikitreenien jälkeen. Ja sitä kehitystä, joka näkyi sekä peilistä, että tuntui voimatasoissa. Voi vitsit, pitäiskö lähtä salille?!
Nyt kun isommasta painonpudotuksesta on kulunut lähes viisi vuotta, ovat kilot palanneet hiljalleen takaisin. Viiden vuoden aikana on kerennyt tapahtua yhtä sun toista, eikä aikaa ja jaksamista omaan hyvinvointiin ole aina oikein ollut. Tietysti mikään ei ole tärkeämpää, kuin oma terveys ja hyvinvointi, mutta niin…se on aina helppo näin todeta. Mutta hyvääkin näiden vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut elämässä; uusi ammatti ja uusi työ. Uusi ammatti ja työ on ollut todella suuressa roolissa ja kantava voimavara elämässä viime vuosina, olin jossain vaiheessa hieman hukassa ja tuntui, ettei oikein tiedä mitä tällä elämällä tekee.
Tällä hetkellä elämä kuitenkin tuntuu jo paremmalta; mulla on huippu työpaikka, mukavat työkaverit, kiva asunto jossa asustelen kaksin mun koiran kanssa, kavereita ja muutama hyvä ystävä joille voin puhua kaikesta. Nykyään mulla on myös enemmän aikaa ja tahtoa huolehtia itsestäni, myös motivaatiota. Olen hiljalleen ja ajatuksen kanssa alkanut palata niihin elämäntapoihin, joiden mukaan elin vielä noin viisi vuotta sitten. Energiaa alkaa olla pikkuhiljaa enemmän, ja myös toivoa siitä, että mulla on vielä mahdollisuus saada aikaan se muutos, jonka jo kerran onnistuin tekemään. Ja joka sai mut voimaan paremmin ja sitä myöten onnellisemmaksi. Meillä on vain tämä yksi elämä, ja terveys jota kannattaa vaalia.
Näihin kuviin ja tunnelmiin <3 Neenu
