Mitä mää sitten syön

Multa kysytään aika usein, mitä ja miten syön, miten valmistan ruokaa yms. Vuoden alussa kun aloin siistimään vuosien varrella melko ravintoköyhäksi mennyttä ruokavaliotani, aloitin aivan pienillä teoilla. Aloitin pienentämään annoskokoja ja kiinnitin huomiota valintoihin. Koulun ruokalan linjastolla otin esim. vähemmän leipää ja mielellään tummaa, sekä lautaselle enemmän salaattia kuin pastaa. Kauppareissuilla pyrin ottamaan ostoskoriin vihanneksia ja hedelmiä edes vähän. Pakastevihanneksia myös aloin ostamaan useammin ja ujutin niitä lähes kaikkiin ruokiin joita valmistin. Pikkuhiljaa määrät lisääntyivät ja nykyään kasviksia tulee joka aterialla. Kasvisten ja vihannesten syöminen ei oikeasti ole edes vaikeaa, vaikka joskus olen itsekin niin ajatellut. Kuulen usein kommentteja siitä, kuinka on vaikeaa alkaa lisäämään kasvisten ja vihannesten määrää ruokavaliossa. Onhan se toki tottumiskysymys ja jos niitä ei ole koskaan syönyt, niin voihan se tuntua hankalalta. Kyse on kuitenkin siitä, että asia vaatii totuttelua eikä niitä ole heti pakko yrittää kilokaupalla päivässä syödä. Hiljaa hyvää tulee, pätee varmasti tässäkin asiassa. Toinen juttu mitä kuulee usein, on se että kasvikset ja vihannekset koetaan epämiellyttäväksi syödä ja ne maistuu pahalta. Muistanpa vielä itsekin ajat, kun en voinut sietää lämpimiä kasviksia. Nykyään syön niitäkin päivittäin. Esimerkiksi parsakaali ja kukkakaali tai lämpimät porkkanat oli ehkä kauheinta mitä tiesin. Nämäkin ovat nykyään lähes päivittäin tai ainakin viikoittain ruokalistalla. No okei, myönnetään että herneet voi pysyä mun lautaselta pois, samaten ruusukaalit. Jälkimmäisiähän en ole edes suostunut maistamaan. 

hrcj6944_2.jpg

Tällä hetkellä syön aikalailla 50/50 tuoreita ja pakastevihanneksia. Tuoreista mulla menee eniten tuorekurkkua, tomaattia, paprikaa ja perus vihreää salaattia. Joskus ostan jäävuorisalaattia, punasipulia, porkkanaa. Hedelmiä tulee edelleen syötyä melko vähän, mutta niitähän ei tarvitsekaan syödä niin paljon. Multa löytyy aina banaaneja ja niitä tykkään ottaa myös töihin välipalaksi mukaan. Joskus ostan vihreitä omenoita ja appelsiineja. Anananasta syön purkista, esim. rahkan kanssa välipalana tai iltapalaksi. Pakastevihanneksissa on nykyään todella paljon valikoimaa, joten jokaiselle varmasti löytyy oma lemppari. Itse olen tykästynyt uunijuureksiin, joita myös saa valmiina kaupan pakastealtaasta. Ei muutakuin uunivuokaan tai pellille, loraus öljyä ja mausteita, sitten vain uuniin. Tosi usein kun paistan kanaa tai jauhelihaa, paistan samalla pannulla myös jotain pakastevihanneksia. Mausteita ja suolaa täytyy muistaa laittaa, muutenhan ne ei välttämättä maistu. Pakko myöntää, että joskus reilu kymmenen vuotta sitten nuorena ja vielä vähä pihalla näistä ravintohommista, yritin popsia mikrossa lämmitettyjä pakastevihanneksia ilman mitään mausteita tai edes suolaa. Kumma juttu kun ei meinannut maistua… Yhtenä vinkkinä voisin sanoa, että ei kannata väkisin yrittää syödä sellaista, mikä oikeasti saa oksennuksen nousemaan kurkkuun. Olen siis kuullut tätäkin paljon, että jotkut vihannekset alkaa oksettaa. Silloinhan siinä ei ole mitään järkeä. Terveellisesti syömisessä ei ole tarkoitus, että väkisin syödään oksennus kurkussa sellaista mistä ei tykkää! 

aiee6973_2.jpg

Se minkä itse näkisin tärkeänä tässäkin, on motivaatio. Eli jos elämäntapoja ja ruokailutottumuksia halutaan muuttaa, tulee miettiä mitä on valmis tekemään sen eteen, että onnistuu. Jos on jo valmiiksi sillä asenteella, että hyi helvetti en voi sietää MITÄÄN kasviksia enkä vihanneksia, niin tuleeko homma onnistumaan? Omaa ajattelutapaa ja asennetta voi koittaa muuttaa. Kuten jo aikaisemmin totesin, valinnanvaraa on niin paljon, että jos jokaiselle ei löydy jotain sopivaa niin on kyllä ihme. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti vain kokeilemaan! Mausteita, öljyä, eri valmistustapoja vain kehiin. Kannattaa tutkia ja ottaa selvää, kokeilla ja ottaa vinkkejä vastaan. 

No se niistä sitten. Syönhän toki muutakin kuin vihanneksia ja kasviksia. Pääsääntöisesti syön viisi tai kuusi kertaa päivässä, noin 2-4 tunnin välein, toki välillä ruokailuväli voi venähtää. Aamut alkaa lähes aina puurolla, on alkanut jo viimeiset kymmenen vuotta ainakin. Puuroon laitan aina jotain proteiinia lisäksi, yleensä raejuustoa, mutta joskus myös suklaaheraa. Lisäksi marjoja tai vaikka banaania. Marjoja heitän aina silmämääräisesti, ehkä noin 100g. Raejuustoakaan en punnitse, noin 3 rkl sitä tulee lapattua lautaselle. Lisäksi puurossa on vielä jotain siemeniä tai sitten laitan maapähkinävoita teelusikallisen. Jos olen aamuvuorossa, syön pienen välipalan aamukahvilla jotta jaksan lounaaseen asti. Mulla alkaa aamuvuoro siis jo klo 7 ja lounas on klo 11-11.30 välillä. Klo 9 aikoihin siis syön yleensä rahkan ja banaanin tai leipää. Voin suositella kyllä tätä aamun pientä ”välipalaa” ainakin niille, jotka aikaisin aloittavat työpäivän. Jos aamupala syödään jo klo 6-6.30 välillä, niin lounaaseen mennessä nälkä on kasvanut jo aivan jäätäväksi. Lounas ja päivällinen mulla on yleensä aika samanlaiset, joka aterialla on proteiinia, hiilihydraattia ja sitä vihannesosastoa sekä jotakin hyvälaatuista rasvaa. Aika usein syön riisiä ja kanaa sekä salaattia, jossa oliiviöljyä tai kevyttä salaatinkastiketta. Jauheliha ja peruna on myös hyvä yhdistelmä. Tonnikalasalaatti, jossa on myös pastaa, toimii. Vieläkään en ole superkokki, mutta nykyään tulee kokeiltua erilaisia ruokia ja etsittyä vinkkejä ruoan laittoon aiempaa enemmän. Esimerkiksi yksi lemppariruokani on jauhelihapullat nautajauhelihasta sekä bataatista tehdyt ranskalaiset. Broilersuikaleista ja wokkivihanneksista tulee hyvää, kun maustaa hyvin. Ja ootteko koskaan kokeilleet kesäkurpitsalasagnea? Netti on pullollaan hyviä reseptejä, joten ei muutakuin testaamaan niitäkin!

hfeq3718_2.jpg

Lounaan ja päivällisen välissä syön päivästä riippuen vielä välipalan, yleensä sekin on joku rahka ja ehkä banaani tai omena. Iltapala on päivän viimeinen ateria ja se on melkeenpä yhtä tärkeä kuin aamupala. Tyhjällä mahalla nälissään ei kyllä uni tule ainakaa meikäläisellä. Iltapalalla syön yleensä pari leipää tai puuroa, joskus teen munakasta tai smoothien. Tämäkin riippuu vähän päivästä. Aikaisemmin en ole syönyt puuroa iltapalana, mutta tänä syksynä oon innostunut siitäkin. 

img_2854_2.jpg

Eli mun päivän ateriarytmi on aikalailla seuraavanlainen:

– aamupala

– välipala

– lounas

(- välipala)

– päivällinen

– iltapala

Ja mun ruokakaapeista löytyy yleensä ainakin seuraavat jutut:

– kaurahiutaleita, kauraleipää, maissikakkuja

– riisiä, pastaa, perunaa

– kanaa, paistijauhelihaa, tonnikalaa

– raejuustoa, rahkaa, proteiinivanukasta, kananmunia, herajauhetta

– marjoja, hedelmiä

– oliiviöljyä, maapähkinävoita, cashewpähkinöitä, oivariinia

– tuoreita vihanneksia, pakastevihanneksia 

– mausteita, vähäsokerisia maustekastikkeita

Tässä postauksessa ei varmasti tullut kenellellekkään välttämättä mitään uutta, mutta tässä siis vastaus siihen mitä mä tällä hetkellä syön. Eli aivan tavallista perusruokaa syön useita kertoja päivässä 🙂 Suunnittelen ja pyrin ostamaan kaiken tarvittavan seuraavalla viikolle etukäteen, sekä valmistamaan ruokia useaksi päiväksi etukäteen. Tämä helpottaa arjessa ja säästyy aikaa (ja rahaa), kun ei tarvitse joka päivä käydä kaupassa eikä miettiä mitä tänään syötäisiin. Nämä ruoka-asiat ei oikeasti ole mitenkään vaikeita, ne vaativat vaan aluksi vähän vaivaa ja ajatustyötä, sekä motivoitumista siihen, että voi oppia ja osata syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Ajan kanssa asiat sitten sujuu kuin itsestään, kun niistä tulee osa arkea ja rutiineja. 

Ja sitten viimeisimpänä muttei vähäisempänä: Saa ja pitääkin välillä herkutella! Homma ei siihen kaadu, jos vaikka kerran viikossa syö jotain herkkuja. Kyse on vähän isommasta kokonaisuudesta, joten jos vaikka 90% ajasta syöt hyvin, niin pieni herkutteluhetki ei venettä kaada. 

img_6264_2.jpg

Neenu <3

Hyvinvointi Liikunta Terveys Raha

Syksyn saavutuksia ja suunnitelmia

Nyt kun valmistumisesta alkaa olla puoli vuotta ja kesä alkaa taittua syksyyn (lämpimään sellaiseen), on ollut aika asettaa hieman tavoitteita loppuvuodeksi. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mulla ei jatku opinnot missään opinahjossa, mikä on tuntunut kieltämättä hieman oudolta. Aloitin opiskeluputken vuonna 2010 ja olenkin opiskellut näiden vuosien aikana kolme eri tutkintoa. Nyt sosiaali- ja terveysalalla, hoitajan työssä koen tekeväni ensimmäistä kertaa työtä, josta aidosti pidän. Aikaisemmissakin töissä olen toki viihtynyt, mutta esimerkiksi ravintola-alan töihin ajauduin aikanaan sattuman kautta, eli en ollut koskaan edes haavaillut ravintola-alan töistä. Mutta niin se elämä vaan kuljettaa.   

Vaikka kovasti tekisi mieli taas lähteä opiskelemaan (ihme ja kumma, koska vannoin etten ala opiskelemaan hetkeen yhtään mitään), niin tällä hetkellä keskityn työntekoon ja  panostan enemmän niihin asioihin, joihin ei ole viime vuosina riittänyt aikaa eikä ehkä niin mielenkiintoakaan. Kovasti olen surkutellut ja ehkä jossain määrin kierinyt jonkinlaisessa itsesäälissä sen suhteen, että salitreenaus ja terveellinen ruokavalio ovat olleet jo useamman vuoden pois pelistä. Aina vain pidemmäksi venynyt tauko salitreeneistä on vaikeuttanut uudelleen aloittamista ja hiljalleen myös huonommat ruokailutottumukset ovat palanneet. Näiden myötä myös kilot, jotka aikanaan sain karistettua, ovat palanneet. Opiskeluaikana yritin monen monta kertaa tsempata ja taisinkin aika monena maanantaina aloittaa homman alusta. Jossain vaiheessa homma meni jo enemmän asiasta stressaamiseksi ja lääkärikin suositteli, että siirrä suosiolla painonpudotusta siihen hetkeen, kun opiskelut on purkissa ja elämä tasoittunut. 

                                                          img_1810_0.jpg

Maaliskussa valmistuin lähihoitajaksi ja aloitinkin työt nykyisessä työpaikassani jo ennen valmistumista. Alkuun oli kyllä todella outoa, kun ei ollut mitään kouluhommia eikä tarvinnut mennä kouluun eikä harjoitteluun. Monta vuotta kuitenkin meni suhatessa koulu-työ-työharjoittelu rallia ja päivät venyivät monesti ympärypyöreiksi ja enemmänkin. Maaliskuusta lähtien mulla on siis ollut vain työ, ja vapaa-aikaa melko paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Se mikä yllätti, oli väsymys joka tuli vasta kun kiireisimmät ajat helpottivat. Suurin väsymys tuli ehkä vasta valmistumisen jälkeen. Kevät meni siis vielä melkolailla palautuessa ja uutta työtä ja ammattia opetellessa. Kevään kohokohta oli valmistumisen lisäksi se, että pääsin töihin juuri sinne, mihin olin jo opintojen alussa tähdännyt. 

Kovasti uhosin että heti kun valmistun, alkaa taas säännöllinen treenaus ja terveellinen ruokavalio yms. Tein sen yhden kuuluisan virheen, eli heti-mulle-kaikki-nyt ja kertalaakista kaikki uusiksi. Joillekkin (varmaan aika harvoille) tämä tapa voi toimia, mutta onneksi ymmärsin melko pian, että isoa muutosta eikä kaikkea voi heti laittaa uusiksi. Kevät meni lähinnä lenkkeilessä ja ruokailutapoja hiljalleen parannellessa. Myös pitkään vaivanneet uniongelmat ja huonosti nukutut yöt alkoivat helpottaa kevään edetessä. Vähentynyt stressi, liikunnan ja terveellisen ruoan lisääminen varmasti auttoivat siihen, että sain vihdoin nukuttua paremmin kuin vuosiin. 

                                                               bvjy1301.jpg

Kun hiljalleen kevään mittaan alkoin ymmärtämään, että kaikkea ei tarvitse muuttaa heti, alkoi tulostakin tulla hiljalleen. Aivan aluksi korjaantui nukkumishommat, oikeastaan ihan itsestään. Seuraavaksi aloin pistämään uusiksi ruokailutottumuksia, jotka olivat vuosien varrella lähteneet lipsumaan huonompaan suuntaan. Mun aamuihin on aina kahvin lisäksi kuulunut puuro, joka on ja pysyy vaikka syömiset ois muuten mitä sattuu. Se mikä mulla tuli ongelmaksi syömisten suhteen ”ruuhkavuosina” oli ylimääräinen herkuttelu ja huonot valinnat. Periaatteessa söin melko monipuolisesti kiireenkin keskellä, mutta aina oli joku syy ostaa karkkia, suklaata tai pullaa. Mikäpä olikaan mukavampaa vapaapäivänä kuin syödä kaikkea hyvää… Kun herkkuhetkiä mahtui viikkoon useampi ja liikunta oli lähes olematonta, ei ole vaikea arvata miten painon käy jos on yhtään helposti lihovampaa sorttia. 

Keväällä koulun päätyttyä ehdin siis panostaa enemmän ruokailutottumusten muuttamiseen. Lähdin hiljalleen lisäämään kasvisten ja marjojen osuutta joka aterialla. Vähensin lähes päivittäistä herkuttelua noin kertaan per viikko. Vähentynyt stressi ja paremmin nukutut yöt helpottivat tässäkin. Hyvin levänneenä ja hyvällä mielellä ollessa on helpompi tehdä parempia valintoja. Reilu viisi kiloa sain kevään aikana pudoteltua jo pienillä muutoksilla. Tällä hetkellä syömiset ovat jo aivan eri luokkaa kuin vaikka vielä vuosi sitten. Ruokalutottumusten muuttamienkin on ottanut aikaa, mutta nyt se alkaa jo sujua kuin itsestään. Kaupasta tulee automaattisesti ostettua paljon terveellisempää ja monipuolisempaa ruokaa. Pyrin syömään viisi ateriaa päivässä tasaisin väliajoin. Edelleenkään en ole aivan ehdoton syömisten suhteen, enkä kiellä itseltäni mitään. Välillä tulee viikkoja, jolloin niitä herkkujakin saattaa tulla useampana päivänä, mutta överiksi homma ei ole kevään jälkeen mennyt. 

Kun lepo ja ravintoasiat alkoivat olla kohdillaan, en edelleenkään saanut tarpeeksi kipinää liikkumiseen. Lenkkeilyä toki olin jo keväästä (tai oikeastaan talvesta) asti harrastanut jo aiempaa enemmän. Salitreenit ja ryhmäliikunta eivät oikeen ottaneet tulta alleen, koin että jonkinlainen kynnys oli kasvanut vuosien saatossa. Koin suorastaan ahdistivaksi ajatuksen lähteä salille, vaikka aikaisemmin treenasin viikottain ja homma oli osa arkiruutineja. Onneksi sain apua Kuntokeskus Fysiomotionin Anulta, jonka luona olenkin nyt kesästä asti käynyt mentaalivalmennuksessa. Korvien väli tarvi todellakin treeniä, ja olen kokenut tosi paljon hyötyä näistä tapaamisista. Nyt syksyllä olen mukana pienryhmävalmennuksessa Fysiomotionilla. Olen asettanut muutamia henkilökohtaisia tavoitteita nyt syksylle ja loppuvuodelle liittyen elämäntapamuutoksiin. Ensimmäisenä tavoitteena on lisätä liikuntaa ja arkiaktiivisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että heti pitäisi olla se neljä salitreeniä ja neljä aerobista viikossa, vaan lähden hiljalleen nostamaan liikunnan määrää. Muina tavoitteina on vielä hioa ruokailutottumuksia ja lepoasioita. Paino saa tietysti vielä laskea kovasti, mutta tämä varmasti tapahtuu kun hommat alkavat edistyä. Onneksi ei ole kiire, koska kyse on pysyvistä elämäntapamuutoksista, jotka eivät tapahdu yhdessä yössä 🙂 Jo pienillä muutoksilla saa aikaan freesimmän olon ja se näkyy myös naamasta 🙂 

 

                                                                1a.jpg

 

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys