Koti kuuletko mua!

Etsin kotia vieraasta kaupungista. Tai no ei aivan vieraasta, tunnen sitä vuosien takaa hieman ja siellä asuu paljon tuttavia. Ja ainakin yksi ystävä.

Olen ehkä elänyt jonkinlaisessa kuplassa, kun en ole tajunnut miten vaikeaa asunnon saaminen on tällä hetkellä. Onhan niitä tarjolla tietenkin. Mutta mitä jos haluaa vanhasta talosta sopivan kokoisen yksiön, narisevan puulattian, kaakeliuunin, puuhellan, korkeat huoneet, hirsiseinät, ammeen, salaisen nukkumasopen rakennettuna eteisen päälle, tiskikoneen, näkymät kahteen ilmansuuntaan, rauhalliset naapurit ja pienen 1900-luvun alun kaupunkilaisten sisäpihan, jossa kasvaa syreenejä? Ja maksaa vuokraa alle 600 euroa kuukaudessa? Unta näen, mutta se on ihanaa unta.

Kävin sunnuntaina katsomassa tuollaista asuntoa. Ainakin liki. Siitä puuttui vain se amme. Arvatkaa kävikö moni muukin. Olen huokaillut tässä muutaman päivän jännityksestä, että nappaako. Tänään talon vuokraisäntä soitti ja ilmoitti, ettei ole vielä tehnyt lopullista päätöstään, mutta halusi varoitella, että lämmintä vettä ei sitten tule tolkuttomasti kerrallaan. Eipä paljon haittaa. Se asunto kutsuu mua niin, että mun aivot ovat puolittaneet haaveiluajan sen yhden ja unelmakodin välillä. Aika hyvä tavallaan, koska nyt en ajattele miestä, jota en ole edes koskaan suudellut, kuin joka toinen minuutti.

Jotkut muut vuokralaisehdokkaat olivat tarjoutuneet maksamaan enemmän vuokraa kuin pyydetty jos saavat asunnon. En ollut tuommoisesta kuullutkaan. On ilmeisesti yleistä. Itse en siihen lähtenyt, kun haluan voida ihan oikeasti maksaa sen vuokran. Saapa nähdä.

Kauhean vaikeaa keskittyä mihinkään, kun ei tiedä miten lopulta käy. Kaipaisin tämmöistä onnenkantamoista nyt tosi kovasti. Tuntuu jotenkin tyhjältä ja surkealta. Sen yhden lähtö tekee vielä kipeämpää, kun tiedän ettei ole enää mitään sirppasenkaan mahdollisuutta tavata. Hän lähti maailmalle reppureissulleen ja palaa kun palaa. Ja vaikka mitä haluaisin uskoa, olen varma että hän purjehti ohitseni ja toiseen suuntaan niin pitkälle ettei paluuta ole.

Eli siis sinä siellä yläkerrassa tai missä lienetkin, se uusi koti olisi kauhean kiva juttu. Ei siinä oo pakko olla sitä ammetta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *