Matkalla

Kyllä sen huomaa, kun on saanut olla rauhassa itsensä kanssa ja hyvien ystävien seurassa. Aloitin aamuni peseytymällä pihasaunassa, joka oli vielä lämmin eilisen illan jälkeen. Ilma oli vilpoisa iholla, mutta tuntui tajuttoman hyvältä laittaa paljaat jalat lattiaa vasten ja kaataa vettä kauhalla päähän. Oli hiljaista. Aurinko paistoi verhojen välistä haaveillen keväästä.  Pukeuduin ja palasin katettuun aamiaispöytään juomaan puuhellalla porissutta pannukahvia. Söin itse tehtyjä sämpylöitä. Venyttelin ja lähdin ystävän kanssa juna-asemalle. Kirpputorilta löytyi vanhat fiskarsit, jotka leikkasivat niin hyvin, että huokailimme molemmat onnesta. Jaoimme suloisen elämän hetken penkillä, jolla muistin joskus istuneeni kovin onnettomana, matkalla tänne, siitä mitään tietämättä. Maailmani tuntui hajonneen ja menetykseni sietämättömältä. Tänään jo hymyilen: sekin tapahtui tarkalleen niin kuin piti, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten se on kuljettanut minua tarvitsemaani suuntaan. En tiedä minne pysähdyn seuraavaksi, mutta ei tarvitsekaan. Riittää kun saa kirjoittaa pysäkinvälit.