40 ajatuksia herättävää kysymystä

Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

Joskus 40, joskus 30. Oikeasti olen 38.

Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?

Epäonnistuminen. En ole sillä tavoin intohimoinen ihminen, että jaksaisin pistää kamalasti eforttia epävarmoihin koitoksiin.

Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?

Turvallisuudentunteen vuoksi. Olosuhteiden pakosta. Pelosta. Muita huomioidaksemme. Koska emme näe vaihtoehtoja. Velvollisuudentunnosta.

Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?

1) Että lapsia ei kuolisi. 2) Poistaisin syövän.

Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?

Työ, jossa saisin lukea ja kirjoittaa, koska ne ovat asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Jossa saisin välillä tehdä asioita yksin ja rauhassa, koska hiljaisuus ja yksinolo tekevät minut onnelliseksi. Ja jossa saisin välillä luoda ja kehittää asioita viisaiden, osaavien ihmisten kanssa yhdessä, koska rakastan yhteisöllisyyttä ja joukkoälyä.

(Kuulostaa itse asiassa aika paljon nykyiseltä työltäni. Harmillisesti se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta rikasta.)

Teetkö sitä mihin uskot vai tyydytkö vain tekemääsi?

Teen aina sitä, mihin uskon. Jos huomaan, etten usko, kyseenalaistan tekemisen aika nopeasti.

Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, en eläisi enää kauan. Olen miettinyt tätä usein, ja voin täydestä sydämestäni sanoa, että vaikka lähtö koittaisi nyt heti, en katuisi mitään enkä toivoisi tehneeni toisenlaisia valintoja.

Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?

Tiedän tekeväni sinänsä oikeita asioita, mutta välillä kyllä mietin, miten voisin tehdä niitä jollakin tapaa toisin.

Jos voisit antaa vastasyntyneelle lapselle yhden neuvon, mikä se olisi?

Yritä nukkua öisin.

Rikkoisitko lakia, pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?

Kyllä.

Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa olet myöhemmin nähnyt luovuutta?

Kyllä.

Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?

Kynähommat. Tekisin ja teen. Olen vasenkätinen.

Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit?

Kirjoittanut romaania.

Mikä pidättelee sinua?

Aihe on on sellainen, että pelkään ihmisten reaktioita.

Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?

Ehkä.

Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?

Ehkä Tukholmaan, joka on niin tuttu ja rakas ja riipaiseva. Toisaalta en tiedä, haluanko muuttaa minnekään tunteiden vuoksi. Minulla on vahvoja tunteita vanhaa kotikaupunkianikin kohtaan, mutta olen todennut, että vaalin niitä tunteita ennemmin mielessäni.

Jos todella muuttaisin tunteideni johdattamana, ne lakkaisivat olemasta palavia. Elämäni on muutoin niin tasaista, että tarvitsen vastapainoksi suuria tunteita pääni sisälle.

Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Luuletko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin?

En paina.

Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?

Vastaus tähän riippuu päivästä. Näin eilen Kansallisteatterin Canth-esityksen, ja ajattelin sen jälkeen puoli yötä sitä, että koska minulla on vain yksi elämä elettävänäni, en halua valita muusakseni taidetta tai politiikkaa ja niiden väistämättä mukanaan tuomia kärsimystä ja vimmaa. Toisin kuin Minna (joka on ehdottomasti idolini), olen halunnut valita rauhallisen ja tasaisen tien. Se on myös lasteni etu. (Ajattelen näin siis vain omalla kohdallani, en yleistä.)

Yritän kyllä tehdä osani maailman ja yhteiskunnan muuttamiseksi – ja teenkin, sekä työelämässä että siviilissä – mutta en halua uhrata taiteelle tai politiikalle terveyttäni, mielenterveyttäni tai perhettäni. Tämä on minulta tietoinen arvovalinta. Olen ollut tienristeyksessä, jossa takaisinpäin ei ollut mahdollista kääntyä, ja kolme muuta suuntaa olivat juuri taide, politiikka tai tämä nykyinen elämä, jota elän. Valitsin tämän. Olen onnellinen. Olen nähnyt ne kaksi muuta vaihtoehtoa riittävän läheltä. En halunnut niitä.

Miksi sinä olet sinä?

Kasvatuksen vuoksi, that’s for sure. Ja lapsuuden ja nuoruuden elämänpiirien. Ystävien. Kirjallisuuden. Opintojen. Puolisonikaan vaikutusta en voi kiistää. Enkä äitiyden! Jokainen lapseni on opettanut minua ja muokannut minua ihmisenä. Samoin työelämä. Tällainen minusta on tullut.

Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?

Luulisin. Kyllä.

Mistä olet eniten kiitollisin?

Kiitollisin olen 1) lapsistani ja 2) saamastani kasvatuksesta ja perhetaustasta.

Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?

Joo. Vaikka olen kyllä aika kiintynyt vanhoihin muistoihini.

Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?

Sanoisin, että ei ole.

Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?

On. Se oli ja on kamalaa.

Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten, kun olit todella järkyttynyt? 

Juu.

Onko sillä enää väliä?

Tavallaan se vaikuttaa edelleen.

Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi?

Se liittyy pihayhteisöömme ja lapsilauman leikki- ja pelihetkiin. 

Mikä tekee siitä niin erityisen?

Yhteisöllisyys on minulle tärkeää. Lapsena se oli vain muikea onnellisuuden tunne, nykyään se on arvo.

Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä?

Rekrytointitilanteessa.

Jos ei nyt, milloin?

Myöhemmin, kun on parempi hetki. On todellakin olemassa parempia ja huonompia hetkiä.

Jos et ole vielä saavuttanut sitä, mitä sinulla on menetettävää?

Paljonkin. Siksi himmaan.

Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut, että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?

Olen. Sitten kävi ilmi, että olin väärässä. Hänellä ei ollut aavistustakaan käymästämme keskustelusta.

Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta, aiheuttavat niin paljon sotaa?

Uskonnot eivät minusta sinänsä aiheuta sotaa. Vallanhimoiset, ennakkoluuloiset ja katkerat ihmispolot ja ryhmittymät käyttävät uskontoja astinlautoina ja tekosyinä vihanpidolle ja väkivallalle. Tämä on paatuneen pakanan mielipiteeni. Arvostan uskontoja hyvän ja humaanin välikappaleina sekä ihmisten henkilökohtaista uskoa silloin kun sellainen tuo mukanaan onnea, empatiaa ja harmoniaa.

Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?

Ei todellakaan ole. En ylipäänsä usko, että on olemassa pahuutta an sich. Pahuus, sellaisena kuin sen yleensä ymmärrämme, johtuu nähdäkseni aina olosuhteista. Joko vallitsevista tai ammoisista.

Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?

Varmaan silloin kun päätin olla sitä mieltä, että kolmas lapsi olisi sittenkin hyvä idea. Ja niinhän se sitten olikin. 

Jos tietäisit, että kaikki tuntemasi ihmiset kuolisivat huomenna, kenet tapaisit tänään?

Lapseni.

Milloin on aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta?

Silloin kun väsyy laskelmoimaan.

Ja silloin kun on varma, ettei teosta seuraa mitään katastrofaalista eikä kukaan kuole.

Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?

Koska virhe voi aiheuttaa myös vahinkoa. Vaikka itse saisimmekin vain oppimisen kokemuksen, tehty virhe voi aiheuttaa vahinkoa jollekulle toiselle. On uskoakseni mahdollista olla kyllin viisas myös ilman virheiden kautta saatua oppia. En itse ehdoin tahdoin syöksy päin virheitä, vaan yritän olla fiksu jo etukäteen. Ei se aina onnistu.

Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit että kukaan ei tuomitse?

Kirjoittaisin sen kirjan.

Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?

Lenkillä.

Mitä rakastat?

Lukemista.

Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?

Kyllä vain. Luen joka ilta. Rauhoitan sen hetken kaikelta muulta. Vain minä ja kirja.

Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissa päivänä? Päivää ennen sitä?

Muistanen eilisen, koska olin Helsingissä tapaamassa rakasta ystävääni ja ilta oli spesiaali. Toissapäivä ja sitä edellinen painuvat varmasti unholaan

Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?

Teen päätökset itse, mutta tekemiini päätöksiin vaikuttaa vaihtelevan verran varmaan kymmenkunta muuta ihmistä. Jo silkalla olemassaolollaan.

Kysymyksen löytyivät kaikkien keski-ikäisten itsetutkiskelijoiden paratiisista, Hidasta elämää -sivustolta.