Mihin suuntaan energiani?
Kirjoitin äskettäin tarpeestani rakentaa arki ja oleminen ylipäänsä mahdollisimman helposti ylläpidettäväksi. Jopa askeettisuuteen asti, tuumaisi kenties joku.
Saatoin kuulostaa kirjoittaessani ironiselta, mutta tarkoitin oikeasti, mitä kirjoitin.
Selitän hieman.Tapani olla ja voida hyvin on sellainen, että kun kaikki elämän perusrakenteet ovat mahdollisimman rauhallisesti paikoillaan, voin elää tyytyväisenä kaipaamatta mitään.
En ole oman elämäni arjessa haasteista tai muutoksesta motivoituva ihminen. En ole pätkääkään kokeilunhaluinen. En halua käyttää aikaani minkään testailuun; en ruokalajien, hiustyylien, tapettien, harrastusten saati erilaisten elämäntapojen.
Voin helposti pukeutua aina samanlaisiin vaatteisiin ja syödä aina samoja ruokia. Meillä on ollut 12 vuotta samat verhot ikkunoissa. Olen käynyt samoilla kahdella ryhmäliikuntatunnilla 14 vuotta, koska se on niin helppoa ja vaivatonta.
En tylsisty käytännössä koskaan. Pitäkää maailmani aloillaan, niin minä kukoistan.
Elämässä on nimittäin kylliksi asioita, jotka eivät ole ennustettavia, jotka ovat visaisia, joiden edessä olen neuvoton, vihainen, väsynyt, pulassa tai polvillani.
Ja asioita, jotka innostavat, kiinnostavat ja motivoivat minua; asioita, joihin kaivataan minun panostani ja jotka ansaitsevat enemmän huomiota kuin se, miltä minä näytän tai miltä kotini näyttää.
Asioita, joihin minä haluan käyttää kaiken liikenevän tarmoni sen sijaan että pohtisin vaatekappaleiden tai huonekalujen yhteensopivuutta, täydellisiä ruokareseptejä, ojentajalihasteni kiinteyttä verrattuna edeltävään viikkoon tai sitä, rakastaako puolisoni minua enää.
Lasten kasvatus. Työni tässä yhteiskunnassa. Ilmastonmuutos. Ihmisoikeudet. Taide. Sairaan läheisen hoito. Väsyneen ystävän auttaminen. Ystävyys ylipäänsä. Ja vuorovaikutus. Haluan rakentaa elämäni sellaiseksi, että minulla on voimia suunnata energiani itsestäni ulospäin.
Ja koen suurta kiitollisuutta ja olen etuoikeutettu, jos voin keskittyä sellaisiin asioihin samalla kun oman elämäni arkiset palikat pysyvät hiljaa ja kauniisti paikoillaan. (Tiedän nimittäin, että monet tekevät kaikkea tuota, vaikka heidän oma arkensa ja mielensä ovat samaan aikaan hurjassa myllerryksessä. Olette sankareitani.)
Tiedän myös, että oma elämäni voi koska tahansa muuttua niin, että kaikki voimani menevät hengittämiseen ja elämän ylläpitäminen käy kaikkea muuta kuin helpoksi. Olen sellaisiakin aikoja kokenut.
Siksi haluan juuri nyt, kun kaikki on hyvin, käyttää aikaani ensisijaisesti sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat minusta oikeasti tärkeiltä.
Siksi en ajattele sisustustekstiilejä, urheile tavoitteellisesti tai hienosäädä ruokavaliotani. Kaikkeen sellaiseen käytetty energia tuntuisi minusta tuhlaukselta, kun elämän oikeasti merkitykselliset asiat tapahtuisivat samaan aikaan toisaalla.