Jos tekisin omaelämäkerrallisen elokuvan, Lundia-hyllyillä olisi siinä merkittävä rooli eri elämänvaiheiden ja elämän taitekohtien kuvaajana. Vanhempani kokoaisivat ensimmäiset Lundiansa 1970-luvun alussa ensimmäiseen yhteiseen opiskelijaboksiinsa. Myöhemmin he nostaisivat limoviikunansa, peikonlehtensä ja lukuisat kirjansa Lundian hyllyille pienessä kaksiossa. Siinä samassa, jonne vuoden päästä aurinkoisena pakkaspäivänä kannettaisiin vauva, esikoinen.  Asunnot kasvaisivat, samoin lapsiluku. Lundiaa hankittaisiin lisää, ensin käytettynä […]

Arki rullaa rullaamistaan. Päivät vaihtuvat illoiksi, yöt aamuiksi. Olen jonkinlaisessa välitilassa; toipilas vaikean ajan jälkeen, varovaisen toiveikas tulevan suhteen. Kaipaan elämään jotakin helppoa, jotakin kevyttä, jotakin arkista. Vaikkapa tämän Tuulalta napatun Viimeksi-listan. Viimeksi… …ilahduin tänä aamuna, kun tokaluokkalainen oli niin älyttömän reipas, iloinen ja itsenäinen. Hän lyö muutenkin minut ällikällä joka päivä. Milloin empaattisuudellaan, milloin […]

Opin kirpeimmän kautta. 1. Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. * 2. Vaikka kuinka olisit itse onnellinen, tasapainoinen ja valmis kaikkien aikojen parhaaseen vuoteen, et ole saari. Kukaan ei ole. Muut ihmiset vaikuttavat elämäsi kulkuun myös, ja he voivat heitellä rattaisiisi niin paljon kapuloita, että lopulta vuodesta tuleekin […]

Jalankulkuonnettomuus-blogin upea Kukkis muisti minua blogitunnustuksella ja haasteella. Kiitos! Ja pahoittelut, että palaan tähän vasta nyt. On ollut ns. vähän kaikkea. Syksyn päätteeksi jouduin puskista hieman pidemmälle sairaslomalle. Shokista toivuttuani ajattelin, että nyt olisi aikaa vaikkapa kirjoittaa enemmän. Jäsennellä ajatuksia. Miettiä elämän suuntaa. Mutta mitä vielä. Lapset aloittivat lähes saman tien vatsatautiputken, jolle ei tätä […]

”Olen nelikymppinen ja minulla on puoliso ja nelivuotias lapsi. Minä en tiedä, millainen joulu meidän kotonamme vietetään. Emme ole tehneet sitä yhdessä koskaan.” Näin kirjoittaa Maria Veitola tuoreessa kolumnissaan. Tunnen monia, joilla on sama tilanne. Tai heitä, jotka kyllä saattavat viettää joulua kotona, mutta kutsuvat itse luokseen sukulaisia.  Meillä on toisin. Olemme eläneet lapsiperheenä yli […]

Jään kiinni näkymiin. Se voi olla millainen tahansa taivas minä vain vuodenaikana. Ruska tai puiden liike. Valon ja varjon leikki. Kulma tai muoto, väri tai viiva. Tauluja ja maalauksia tulee joskus katseltua aika pitkään. Sama lumoava vaikutus voi olla runolla, joka on riittävän lyhyt kerralla hahmotettavaksi, vaikkapa Mirkka Rekolan teksteillä. Tai yksittäisellä lauseella kirjassa. Tai […]

Luulen, että pian saadaan lunta. En ole ennättänyt, tavoistani poiketen, seurata sääennusteita. Olen seisahtanut tähän hetkeen yhtäkkiä, täydestä vauhdista. Mitä tapahtui eilen? Viime viikolla? Alkusyksystä? Kävelin tänään ulos lääkärin vastaanotolta mukanani beetasalpaajaresepti ja toinen suositus, joka ei taipunut reseptiksi asti: ”Sinun täytyisi löytää aikaa palautua. Sinulla täytyisi olla hetkiä, jolloin kukaan ei vaadi sinulta mitään.” […]

Tuttavan Facebook-seinällä käytiin taannoin mahtava keskustelu. Tuttava tunnusti haaveilevansa säännöllisesti siitä, että joutuisi joko vankilaan tai sairaalaan, mutta niin mitättömästä syystä, ettei siitä olisi suurta tai pysyvää haittaa terveydelle tai muulle elämälle. Pointti: Saisi olla rauhassa. Kaikki arjen vaatimukset (työ, perhe, opinnot, koti, vastuut ja velvollisuudet, mitä näitä nyt on) putoaisivat niskasta vähäksi aikaa. Samantien […]

Juuri tähän päivään sopiva haaste, kun keikun työpäivän ja vapaapäivän välimaastossa. 3/5 perheestä on reissussa ja kotimiehenä kaverinani on nuorisolainen, joka vielä nukkuu. Teen tänään töitä etänä ja vain lyhyen päivän, näin olen päättänyt. Joten haasteen pariin! Inspiraatiosta kiitos Pumpuille! Oivalluksia-haaste eli #oivalluksiahaaste Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät […]

Koin ehkäpä syksyn pysäyttävimmän hetken töiden merkeissä muutama viikko sitten. Istuin kuunelemassa Vuoden Puhujaksi vuonna 2015 valitun Helena Åhmanin luentoa itsensä ja oman mielensä johtamisesta, ajattelun ja tilannetajun kehittämisestä sekä henkisestä kestävyydestä. Åhman käsitteli puheessaan arjen haasteita ja paineita ihmismielen, psykologian ja yksinkertaisimmillaan aivokemian kannalta. Neurotieteen näkökulmasta jatkuva kiire aiheuttaa muun muassa aivojen etuotsalohkon toiminnan […]