Dalai Lama moikkaa työkoneen näytöltä aina kun avaan sen.

Pidän työstäni todella paljon. Pidän myös noin yleisemmin ammatistani ja alasta jolla työskentelen. Sen lisäksi pidän tavattomasti siitä ajatuksesta ja tosiasiasta, että ylipäänsä on työtä! 

Totta se on: sekä tämän ammatin että lähtökohtaisesti työnteon merkitys koko olemassaololleni on erittäin suuri. Sanoisin sumeilematta, että vähintään puolet identiteetistäni liittyy siihen, mitä teen ammatikseni – ja siihen, että olen työssäkäyvä ihminen. (Toiseen puolikkaaseen mahtuvat sitten sellaiset asiat kuin vanhemmuus, puolisous, muut läheiset perhessuhteet ja ystävyydet sekä persoonaan, elämäntapavalintoihin ja kiinnostuksen kohteisiin liittyvät identiteetit.)

Töissä tulee oltua niin suuri osuus arjesta, että on kai aika onnekasta, jos voi sanoa rakastavansa työtään. Minulla on ollut hyvä tuuri, tai sitten olen vain tällainen easy-going-guy, sillä olen tykännyt kaikista töistä, joita olen elämäni aikana tehnyt. Työyhteisöjä ja organisaatiokulttuureja on toki monenlaisia, ja yleensä joka paikassa on omat haasteensa. Mutta ei mennä nyt siihen. Sitä, mitä teen työkseni, ja miten saan sitä tehdä, minä rakastan.

Työ kruunaa arkeni. On ihanaa saada mennä töihin, olla töissä, tehdä työhommia ja lähteä illalla töistä kotiin tietäen, että huomenna taas jatketaan. En tiedä, mitä tai millainen olisin ilman työtäni ja ammattiani. Perhevapaat ovat olleet hienoja vaiheita elämässäni, mutta kaikkein kokonaisimmaksi olen tuntenut aina itseni nimenomaan työssäkäyvänä äitinä.

Enjoy! Junaeväspussin kätköissä on aseman kahvilasta mukaan napattu jugurtti. Reissaan työni puolesta jonkin verran. Eniten ramppaan Helsingissä. Olen silti onnellinen, etten pendelöi päivittäin. Se tekisi arjesta ainakin tässä elämänvaiheessa minulle ja perheelleni hiukkasen liian raskasta.

Kestän työn puuttumista elämästäni tosi huonosti. (Lomat ovat eri asia, olen hyvä lomailemaan. Mutta silloinkin on ihanaa ajatella, että minulla on työ, johon palata. Se tuntuu lohdulliselta ja turvalliselta ja tekee ajatuksistani ja maasta jalkojeni alla vakaan tuntuiset.) Olen onnekas siinäkin mielessä, että olen vain kerran elämässäni ollut lyhyen pätkän työtä vailla siten, että en ollut samaan aikaan opiskelija tai pienen vauvan kanssa äitiyslomalla. Itse asiassa tuon pätkän aikanakin olin keskimmäisen lapsemme kanssa vielä kotona – hän oli reilun vuoden ikäinen – mutta minulla ei ollut paikkaa minne palata. Se kävi viimeisen puolen vuoden aikana todella ahdistavaksi. Kun allekirjoitin seuraavan työsopimuksen, pystyin melkein kuulemaan korvissani äänen, joka syntyy sitä, kun elämä loksahtaa takaisin raiteilleen.

Tiedän, että monet kestävät työelämän epävarmuutta huomattavasti minua paremmin. Monet suorastaan ryhtyvät yrittäjiksi, eivätkä anna epävarmuuksien hetkauttaa itseään juuri lainkaan. Minä olen työsuhdeasioissa varsin turvallisuushakuinen. Osin tietenkin siksi, että minulla on kolme lasta, matalapalkkaisella kulttuurialalla työskentelevä puoliso ja iso asuntolaina. Mutta myös niistä identiteettisyistä. Kun minulla on työpaikka, työaika, selkeät työtehtävät ja varmuus (sellainen varmuus kun nyt tämän päivän työelämässä voi olla) jatkuvuudesta, minun on helppo hengittää. Pääni pysyy kirkkaana, mieleni tyynenä ja tasapainoisena.

Tunnen itseni onnelliseksi ja kokonaiseksi, kun minulla on tämä työ ja tämä ammatti. Työ on arkeni tärkein palikka. Minkälainen rooli työllä on sun arjessasi? Ovatko työ ja ammatti merkittävä osa identiteettiäsi?